Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jalo, onneton isä! kun näimme sinun katsovan poikaasi, käänsimme silmämme toisaalle, mutta sinun puolestasi me hartaasti rukoilimme.
Kálmán nojautui sen tuolin selkää vastaan, jolla Julia istui, ja näytti synkistynein kasvoin tulevaisuuteen katsovan; hänen tukkansa nousi pystyyn, hänen silmänsä säihkyivät; sitte laski hän käsivartensa ristiin ja antoi pään vaipua rintaa vastaan; uudestaan nojautui hän tuolia vastaan ja kallisti päänsä kätensä nojaan; lopuksi hän ei enää voinut hillitä tunteittensa painoa, vaan löi kättään otsaa vastaan ja huudahti suurimmalla intoisuudella: "Oi, tämmöistä hetkeä! kuulla tätä laulua syleillä sinua ja kuolla yhdessä, käsi kädessä, sydän sydäntä vastaan hengittää sielunsa toinen toiseensa!
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eikä ole tietävinäänkään. Ajatelkaa sitä takkiaista! Nyt se jo selitteli: "Minä olen se entinen Kiteen Haarajärven Ikonen, joka osti tämän Peijonniemen Mäkitalon kahdeksalla kymmenellä tuhannella markalla." Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankin katsovan miten minä nyt kävelin tämän tuhman näköisen ukko runtuksen kanssa.
Sillä välin kuin Porthos kaikella äänensä voimalla huusi apua, kiiruhti Aramis pöydän luokse ottamaan lasin vettä, mutta hän pysähtyi nähdessään Athoksen, haahmo hirmuisesti muuttaneena, seisovan pöydän ääressä, hiukset pystyssä, silmät jäykkinä hämmästyksestä, ja katsovan erästä lasia mitä kauheimman epäluulon vallassa. Oh, sanoi Athos, eihän toki sentään, ei se voi olla mahdollista!
Hän puhui asiasta Heikille, ja tämä häntä onnellisena suuteli: »Armaani, sitähän juuri olen toivonutkin.» Ja niin hän puhui asiasta. »Entä nyt», sanoi rovasti vaimolleen, »sinne meni nyt tyttö typykkämme.» »Minusta se on liian aikaista», sanoi ruustinna päättävästi. »Ja entinen juoksupoika vielä!» »Luuletko sinä Amorin kelloa katsovan?»
Hän näyttää katsovan sitä viisaaksi, vieläpä velvollisuudeksikin, että vastaan-otamme kaikki, mitä Jumala antaa meille, kylmäkiskoisella ja penseällä tavalla, niinkuin emme kovin paljon huolisi siitä, sillä muutoin Hän luulee antaneensa meille jotakin liian hyvää ja kadehtii sitä meiltä ja ottaa sen, pois jälleen.
Nuo harmaat, laajat vuoret näkyivät katsovan minuun samalla tunnottomalla, umpimielisellä ja huolimattomalla katsauksella, kuin ne ovat tuhansia vuosia katsoneet menneitten sukupolvien tuskiin ja epätoivoon, ja kuin ne ehkä vielä tuhansia vuosia tulisivat katsomaan samaa surunäytelmää, jota ei koskaan näytetä loppuun, niin kauan kuin ihmisiä on olemassa.
Emma tulee, viittaa häntä tulemaan porstuaan, vetää syrjään, sanoo: »Naimin mieshän on kuollut mehän emme nyt siis voi mennä naimisiin.» Kuka minua jostain tarkastaa? Kuka seivästää minuun tutkivan silmän? Hän näkee Laurin katsovan häntä porstuasta. Häntä lyödään reippaasti olkapäälle. No, lähdepäs sitten vihille, morsian siellä jo valmiina odottaa, Helander se yhä leikkiä laskee.
Toisetkin tytöt näyttävät Viijan mielestä katsovan ja ajattelevan, että noin vanha ja pahannäköinenkö se on, joka vielä niin kummasti puhua hurpattaa. Viija ilmoitti toverilleen, ettei hän tahdo mennä sen näkösälle ja nämä auttoivat siitä kulkemalla ulommitse ja Viija käveli toisten suojassa. Tiina ei tätä kiertämistä ottanut miksikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät