Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
He näkivät hänen surullisen katsantonsa. Hän oli ääneti, vaalea ja kylmä. He kantoivat hänet hänen vuoteellensa, johon hän istui aivan huolettomalla ja tylsistyneellä muodolla; hänen vapisevat huulensa erkanivat, hänen tuijottavat silmänsä olivat kiintyneet lattiaan, ja hänen hermottomat käsivartensa vaipuivat hänen polvillensa.
"Onpa meillä vanha akka , Vanha akka , olkivuoe." "Enpä tanssi, enkä taia, Enpä huoli, en kykene; Vilu käsi, vilu jalka, Vilu kaikki katsantonsa." "Tule meille tanssimahan!" "Kenen kanssa tanssimahan?" "Onpa meillä nuori neito , Nuori neito , sulkkuvuoe. "Sekä tanssin, jotta taian, Kanssa huolin ja kykenen; Lämmin käsi, lämmin jalka, Lämmin kaikki katsantonsa." Tahtoisitko rakastaa.
Ei minua tarvitse noin katsella ja viittoa, silla en minä ole mikään metsän peto", äyhkäsi Jaakko Matille, kun hän taas tuli Mäkelän Marin kanssa tanssimaan. "Vai et, olethan..." "Mikä olen, sanoppas?" sanoi Jaakko ja hänen katsantonsa synkistyi. "Olethan karhu, vaikk'ei karvasi ole niin takkuinen kuin ennen".
Minusta on kovasti vastahakoista, vakuutan teille, Copperfield, sekaantua näin ikävään seikkaan, mutta niinkuin nyt on, otamme kaikki osaa semmoiseen asiaan, joka ei saisi olla. Tätä minä tarkoitin, Sir, sillä kertaa, kuin ette ymmärtäneet minua". Minä kummastelen nyt, kun muistan hänen katsantonsa, etten tarttunut hänen kaulukseensa ja koettanut pudistaa henkeä hänen ruumiistansa.
Milloin heleässä korkuudessa viipyivät kauvan hänen ihanat silmänsä, ja koko hänen olentonsa hengitti vakavuutta ja hurskautta, milloin vaivutti hän taasen katsantonsa alas kohden itäisiä maita ja seisoi salaisesti hymyten ja niinkuin uneksuen unta pyhää.
Hänen otsansa oli synkkä, katsantonsa alakuloinen, käyntinsä hidas. Hän huomasi tuskin lapsia, jotka iloiten ja meluten juoksivat häntä vastaan. Portailla kohtasi hänet hänen uskollinen vaimonsa, toveri kaikissa riemuissa ja suruissa. Mitä on tapahtunut? kysyi hän, samalla kun hänen hellä tutkiva silmänsä koetti katsoa puolison otsalla olevien pilvien lävitse.
Hänen muotonsa ja katsantonsa tuli samassa mustan, synkän ja willin näköiseksi, ja nyt ei hän pitänyt lukua enää waimojen ja hänen yhteisistä tawaroista, waan menetti, polki ja tallasi niitä niin paljon kuin waan ennätti.
Mies toinen oli mustissa myös tää, pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa sen peitti myös; hän kantoi kynttilää. Mä katsoin vielä. Salin seinähän ol' asetettu kuva; taulun tän likellä näin mä vielä taulun toisen. Kun nainen ehti niiden etehen, kohotti katsantonsa hän ja loi sen kuin rukoellen niiden puolehen. Ken oli hän?
Akka ensin äänettömänä tarkasteli Nehljudofia, sitten hänen katsantonsa rupesi äkkiä paistamaan. Vai sinäkö se olitkin, minä hölmö kun en tuntenut, luulin ohikulkijaksi, alkoi hän puhua teeskennellyn ystävällisellä äänellä. Vai sinäkö se, herrasen poika.
Heidän katsantonsa miehiin osotti suurinta kunnioitusta, sillä viinaan menemätön mies, onhan se kunnioituksen ansaitseva »monta juonta juopuneella eikä yhtään hyvää». Emäntä, joka kuunteli nuorten pakinaa, sanoi: »Harvoin näkee miehiä juomattomia; kunpa vaan säilyisitte vast'edeskin monta on mutkaa maailmassa, monet ovat viettelyksen paulat.»
Päivän Sana
Muut Etsivät