Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ken tietää, kuinka pian sinunkin ristisi muuttuu kukkia ja hedelmiä kantavaksi elämän puuksi?" Ewelyn ei hetken aikaan vastannut mitään; hän oli kätkenyt kasvonsa käsiinsä. Mutta kun hän taas nosti silmänsä, hänen katsantonsa oli niin kirkas, niin loistava ja kunnioitusta hehkuva, kuin pienen lapsen rukoillessansa, ja hän sanoi: "Kitty, minä luulen sen nyt paremmin käsittäväni.
Mutta nähtyänsä Aapon kovassa ahdistuksessa kolmen rotevan Toukolaisen kourissa, nähtyänsä kipeällä sydämellä kuinka kurja veljensä kelmeni ja kuinka hänen katsantonsa jo tuijoitteli tynsästi kohden puitten latvoja, kun iskuja, säkenöitseviä iskuja sateli joka haaralta, silloin asetti Simeoni kirjat kädestänsä kivelle siihen lähelle, kiirehti auttamaan Aapoa ja katosi pian tappeluksen hurjiin laineisin.
Ukkoa pöyristytti; hän ei oikein tiennyt, oliko tuo joku vainajista. "Minä olen Lyyli", jatkoi tytär, "minä olen onneton tyttärenne". Kurjen silmät tarkastivat puhujaa, hänen katsantonsa muuttui julman julmaksi ja ainoa sana soi tuskallisesti hänen suustaan: "Kirottu!" Lyyli lankesi selällensä pyörryksiin ja kannettiin pois sulhonsa käsivarsilla.
Fennefos, joka istui keskellä lattiaa, katseli tyynesti toisesta toiseen. Ei keneltäkään jäänyt huomaamatta, että hänellä tänään oli entinen katsantonsa; alakuloinen, epävakaa katse, jota jonkun aikaa olivat hänessä havainneet, oli aivan kadonnut, ja, päivettyneenä ja terveenä siinä istuessaan kalpeitten kaupunkilaisten keskellä, näytti hän heistä voimakkaammalta kuin koskaan ennen.
Juuri kuin asia oli vakaantumaisillansa ja ilo uudestaan alkamaisillaan, tuli setä Juho vainajan leski häähuoneesen. Hän kuunteli ihmisien ilo- ja moni-mielisyyttä ja hänen katsantonsa ja käytöksensä olivat synkän näköiset. "
Niinpä purjehtivi kaunis kerijoukko Joutsenvenheillänsä ympär rauhansaarta, Ja kosk' viimein täytetty on iloretki, Maalle astuvat he iloleikkiin toisiin. Mutta usein puitten juurilla he istuu Vasten rintaa aleskallistuneell' päällä; Tyyneest', armaast' tuijottelee katsantonsa Mietiskellen hiljaisessa ikävyydess'. Miksi ikävyydessä he uneksuvat? Miksi ihanasti kallistuvi päänsä?
Toki kiilsi iso tähti rinnalla, ja koko olentonsa, koko katsantonsa ilmoittivat hänen syntyneen sotapäälliköksi. Hän näytti joksikin vanhalta.
"Tarkoitan sitä seutua, jossa ainoastaan tunturi eroittaa meitä Haugenista". Aslakin käsi tarttui kovasti sängyn laitaan, katsantonsa synkistyi. "Sinä tahdot että minun pitää tunkeuta isäsi luo, sinä tiedät mitenkä se päättyy. Me emme eronneet ystävinä viimein. Hän on sulkenut ovensa sekä sinulle että minulle, ja minä vihaan häntä, Liv, niin, minä vihaan häntä". Hän katseli Livin puoleen.
Vaikka hänen poskensa eivät olleet saaneet takaisin nuoruuden pulskeuttaan, että hänen ihonsa nuoruuden hienouttaan, olivat hänen silmänsä kuitenkin saaneet jälleen paljon entistä sulouttaan, ja hänen katsantonsa kaiken entisen miellyttävän herttaisuutensa.
Anni kyllä istui käsityöllään hänen vieressänsä, mutta hän ei enää ollut levottomuutta täynnä eikä hänen katsantonsa enää vaikuttanut levottomuutta, päin vastoin se oli kuin siunaus ja työ joutui paremmin hänen katsellessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät