Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
"Rakas Siponi", lausui Katri, "kuinka iloitsenkaan siitä, että olet näin tyytyväinen! Suokoon Luoja, että tätä onnellisuutta kestäisi pitkän aikaa." "Niin, toivotaan", lausui Nevalainen. "Ajat ovat tosin rauhattomat, mutta maltilla ja viisaudella voi paljosta pahasta päästä."
"Mutta sillä aikaa", sanoi Heikki, "otan talon-isännän oikeudella, mitä et sinä muulla lailla tahdo myöntää minulle". Hän likisti kauniin tytön vasten rintaansa, ja sai ilman vastarinnatta ottaa suutelon, vaikka ei Katri ollut tahtonut sitä itse antaa.
Ovi aukeni ja pirttiin töpösteli etukynnessä Musti, sen jälessä vääntäysi Erkki, ja viimeisenä tulla vikelti iloinen ja pieni tytön tynkä, mytty kainalossa. Se oli Katri Haverinen Partalan talosta, järven selän takaa, Erkin morsian. »Hyvää iltaa!» toivotti Katri. »Jumala antakoon!»
«Hänellä oli niinmuodoin oikein ennustaessaan ja siinäkin, että hänen kuolemaansa seurasi onnettomuus« sanoi Johannes. «Vaan, herra parooni! Minä en vieläkään myönny. Sakaria tahdon minä opettaa. Tehkää te hänelle mitä hyvää muuten tahdotte«. «Onneton Kyösti, onneton Katri!« huokasi Anna itsekseen, huolimatta vääpelistä. Johannes ja Maria. On ilta, kaunis, ihana, vaikka syksyinen ilta.
"Siellä ovat, missä sinun isäsikin; vanhukset ovat kuolleet, Herra paratkoon! Ja Katri ja Heikki ovat Mangskogissa; me olemme kahden." "Niin mekin. Meidän täytyy liittyä yhteen", sanoi tyttö arvelematta. "Saammehan kuulla, jahka Antti tulee", sanoi Pekka katsoen ulos ikkunaluukusta. Siellä näkyi Vappu tulevan lypsinrainta kainalossa. Hän meni navettaan.
Kuule sana viimeinen: "Pihlaja pihalla on; Sulle suon mä suutelon, Mansikoit' kun oksat sen Kantavat, mut ennen en." "Tyttöin päätöksistä viis!" Mietti Antti, lähti siis Illan tullen Katrin luo: "Totta tyttö muiskun suo!" Kartanolla Katri on. Mitä toimii vallaton? Mansikoita pihlajaan Tyttö sitoo toimissaan. Sydämeni.
"Vai villiuskossa!" tiuskahti Katri. "Niinhän maailma aina pilkkaa Jumalan lapsia, mutta missäs uskossa sinä itse olet? Menepäs kerran itseesi ja ajattele mitä rauhaasi sopii, niin et suinkaan hauku muita villiuskoisiksi enää. Missä uskossa olet, sanopas?" "Kristin uskossahan tuota olen, ainakin tähän asti, ollut", vastasi Kalle, "ja käynyt kerran vuoteen ripillä, niinkuin muutkin ihmiset."
Holpainen istui pöydän reunaan; pojat asettuivat niin likelle kuin suinkin voivat ja menivät halukkain silmin vadin kimppuun. Hellu syrjästä kurotti lusikkaansa. »Mene syömään sinäkin, minä soudatan sen aikaa», sanoi Tiina Katri. Poikien takaa Mari joitakuita kertoja pisti suuhunsa.
"Kiitoksia ilmoituksestanne, isäntä, ja hyvästi, Katri älkäät nyt peljätkö", huusi Kyösti heiluttaen kivääriänsä ja lähti sitte jääkärien muassa metsikön lävitse sitä venäläistä jääkäriketjua vastaan, joka odotti Kettusen eteläpuolella. "Mitä tuo kummallinen ja kamala ääni on, joka ilmassa vinkuu?" kysyi Kyösti.
Silloin oli elämä hymyillyt hänelle, ja jos joku olisi sanonut että kauhea onnettomuus uhkasi häntä olisi hän nauranut tälle synkälle ennustukselle. Ja nyt? Kuinka olikaan kaikki muuttunut! Verrattomalla pelolla rupesi Katri tutkimaan kaikkea sakaristossa. Vihdoin tuli hän akkunan luo. Siitä näkyi vaan jylhä metsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät