Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Jack katseli kelpo kumppaniansa omituisilla silmillä. Hän taisi tietää, että mies ennakolta oli tuomittu rahojansa menettämään ja katsoi paremmaksi, että ne rikastuttaisivat hänen kuin jonkun muun lompakkoa. Hän nyykähytti päätänsä ja veti tuolin pöydän äärelle. Samassa tuokiossa koputti joku hiljaa ovea. "Se on vaan Kati", sanoi Mr Brown. Jack veti teljen syrjään ja ovi aukeni.
Opettajan mielestä oli aivan omituista, että samasta paikasta, jossa hän ensi päivänä täällä ollessaan oli piirustanut puun, sieltä toi nyt tyttö kypsiä marjoja. Kati tuli pian taas sisästä, valkea kana aivan hänen jäljissään. "Minnekäs taas niin pian, Katri neiti?" kysyi opettaja, "ettekö tahdo vähän istua meidän kanssamme?"
Hän nyt vasta ensi kerran havaitsi, että Kati vasemmalla silmällä katsoi hiukan kieroon; mutta tämä ei ollut suinkaan rumaa, vaan antoi päin vastoin tytölle vienon ja ujon näön, joka hyvin sopi yhteen kasvojen muun muodon kanssa: hienon, hoikan nenän, aivan pienen punahuulisen suun, pyöreiden, vienosti rusottavien poskien kanssa nuoren miehen silmät pysyivät mielihyvällä tätä kaikkea katselemassa.
"Sydämesi, Laila, on viime aikoina käynyt niin kylmäksi minua kohtaan. Niin ei se ollut ennen, mutta kuta kylmemmäksi sinä käyt, sitä totisemmaksi käy minun rakkauteni sinua kohtaan." "Täällä on monta kauniimpaa tyttöä kuin minä, onhan täällä Jaakon Inga, Unnaan Magga, Aslakin Kati ja monta muuta." "Mutta ei ainoatakaan sinun kaltaistasi, Laila." "Kaikki nämä ovat paremmat kuin minä.
Hän otti pallon tytön kädestä, ja alkoi sitä viskellä ylös ilmaan ja taas tavoitella sitä alas pudotessa. Aina korkeammalle ja korkeammalle kohosi pallo ja Kati hyppi ja kirkui ilosta, kunnes viimein pallo lensi sivulle ja putosi keskelle pensastoa. Samassa tuokiossa Anna kavahti ylös istuviltaan. "Ville!" huusi hän ja ääni tuli kimakkana ja hätäisenä hänen kurkustaan.
Siinä asemassa hän pysyi jonkun aikaa nousematta, kunnes viimein Kati, molemmilla käsillään peittäen hänen kasvonsa, nosti hänet ylös; hämmentyneenä ympärillensä katsellen sanoi tyttö: "Nouskaa ylös, ettehän lie loukanneet itseänne? Näetten, mitä semmoisesta leikinteosta tulee; elkää vaan antako tuon enoni opettaa teille mitään liikaa."
"Kuinka sinusta pienokaisemme jaksoi?" Heikkisen kasvot, joihin viimeisenä puolena vuotena monta syvää juovaa oli ilmestynyt, valkenivat ihastuksesta. "Oi, Kati oli terve," sanoi hän vilkkaasti. "Olisinpa vaan suonut sinun nähneesi, kuinka hän kävi iloiseksi minua nähdessään.
Viimein kun oli virkaveljelleen antanut monta hullua vastausta, huomasi hän, että oli aika lähteä pois; hän jätti hyvästi, ja Kati sanoi: "Hyvää yötä, opettaja." "Eikö mulle anneta kättä jäähyväisiksi?" Kati pisti sukkelaan molemmat kädet selän taakse. "Meillä ei kysytä, vaan otetaan kättä, he, he," sanoi vanha opettaja.
Viimein kohotti hän taaskin itsensä ja sanoi: "Kati, käske Kammosen Anni tänne; hän jääköön minun luokseni; minä en vielä tänä päivänä kuole. Tänään et saa enää koko päivässä tulla minun luo, vaan teidän pitää olla yhdessä ja oikein iloiset, luvatkaa se, että olette oikein iloiset." Opettaja jätti Katin sinne ja nouti Kammosen Annin.
"Mistäkö?" sanoi Kati, "minä vaan luulen, sillä hänelle juontuu kaikellaiset ajatukset päähän, ja niin käypi minullekin usein." "Voi sinua taivaan vasikkaa. Ole huoletta, en minä häneltä ruumista riko, enkä henkeä vie; tuommoinen opettaja pitää niin monta tutkintoa kaiken ikänsä, että tekee mieli kerta tutkia häntäkin; saapi nähdä, juokseeko pää-nyörit hänellä hyvästi." "Sen ne tekevät."
Päivän Sana
Muut Etsivät