Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kati ei sitä asiaa sen enempää aprikoinut, niinkuin ei ylimalkaan ollut tottunut mitään perin juurin tutkimaan; mutta opettaja ajatteli: tässä tytössä on suuri taipumus sivistykseen, tässä on jo itsenäisen hengen alku.
Muutamana iltana tuli Kati itkien Helin luo ja sanoi: "Aitteleppas, hurja velimies ei kärsi sitä." "Mitä?" "No, että opettaja käypi minun luona. Aleksanteri sanoo, jotta jos heä vielä kerran näköö miun yhessä Sysmäläisen kanssa, sanoo, ni heä, sanoo, lyöp miun sekä hänen vaivaseks, sanoo; tiijjäthä sie, jotta heä on sen takee vihoissaa, ku opettaja on siun toattos kansa hyvä tuttava."
Siellä puheltiin vähä, Kati näytti kovin väsyneeltä, hän istausi penkille puun eteen. Molemmat opettajat puhuivat kyllä keskenään, mutta sill'aikaa nuori ystävämme yhä katseli tyttöä niin terävästi, että tämä monta kertaa pyyhkäisi kasvojaan esiliinalla, luullen tulleensa nokeen kyökissä, kun pani potaatit tulelle. Mutta ystävämme huomio oli aivan toisiin asioihin kiintynyt.
HOFFMANN. Että sivistyneessä aikakaudessa vielä tänäpäivänä voi löytyä tuonlaista roskaa ja tyhmyyttä. Tuo mies ei ole vielä kiertokouluakaan käynyt, vielä vähemmän muita oppilaitoksia. No kukas siellä nyt? Astukaa sisälle. KATI VIRTANEN. Hyvää päivää. Meidän herrasväki pyysi, jos tohtori tahtoisi olla niin hyvä ja käydä siellä, sillä ne makaavat kaikki sairaina. HOFFMANN. Teidän herrasväki!
Kun saan asiat parempaan järjestykseen ja kirottu kaivos alkaa tuoda takaisin hintansa, aivon minä lähettää häntä noutamaan". "Mutta Kati sitte?" sanoi Jack, hymyillen kuin ennenkin.
Kati katsoi häneen suurin silmin, nämä sanat miellyttivät häntä, vaikk'ei hän niitä oikein ymmärtänyt; vähän ajan päästä virkkoi hän: "Se on kuitenkin paha, ett'ei sen omaiset, sen vaimo tai lapset yhtään huoli siitä, vaan antavat hänen noin vaan pudota maahan ja siihen jäädä; mutta saattaahan olla, ett'eivät vielä tiedä hänen kuolleenkaan."
Kati, sulhases on koulunkäynyt mies, ja niille usein pistää mitä mitäki päähän, sen minä tiedän sisareni miesvainajasta, sun täytyy olla kärsivällinen hänen kanssaan; opastuneilla pyörii kaikellaisia ajatuksia aivoloissa, ja ajatuksissaan sitten sanovat toista kuin tahtovat.
"Siinäkö sinä viimeinkin olet, Anna!" lausui hän nuorelle vaimolleen, joka häntä nähdessään säpsähti ja hiljensi käyntiään. "Minä olen sinua jokapaikasta hakenut. Joku onnettomuus olisi helposti voinut tapahtua, sillä Kati leikki aivan yksinään joen rannalla."
Muutamana iltana opettaja taas istui mummon luona, niin tuli tyttö hehkuvilla poskilla, sirppi kädessä pellolta, pitäen esiliinaansa varovasti koossa; hän astui nyt mummonsa luo ja tarjosi hänelle esiliinastaan kypsiä vaaramia. "Tiedäthän sinä, Kati, että on tapana ensiksi tarjota vieraille," sanoi isoäiti.
Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte on, se teidän herrasväki? KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja tynnyriseppä ja rouva on hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee. HOFFMANN. Tuntee, tuntee! Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on. KATI VIRTANEN. Kati Virtanen. HOFFMANN. Kati Virtanen. En minä tunne senlaista herrasväkeä. KATI VIRTANEN. Enhän minä olekaan mitään herrasväkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät