Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Te kai hyvin rakastatte poikanne tytärtä?" "Kuinkas muuten: hän on kaikista nuorin. Ohho! Kati kultani on niinkuin vanhan ajan ihmiset; hän nostattaa ja makauttaa minua eikä päästä pahaa sanaakaan: kernaasti soisin hänelle, että pian kuolisin, sillä hänen täytyy olla niin paljo kotona minun tähden; ja kun olen kuollut, niin tahdon vasta oikein rukoilla hänen puolestaan taivaassa."
Sellaiseen kylään minä matkustin englantilaisen naisen, miss Kati Marsden'in seurassa, joka v. 1891 kulki Omskin kautta matkallansa Kamtshatkaan, missä hän tahtoi oppia tuntemaan pitaalitautisten tilaa. Lukija on ehkä sanomalehtien välityksellä tutustunut mainittuun naiseen, joka kotiuduttuansa tältä matkalta sai pääsyn sekä Englannin kuningattaren että myöskin Wales'in prinsessan puheille.
HOFFMANN. niin sen sonnin, sen sinä muistat. Muistatko missä herrasväkesi asuu? KATI VIRTANEN. Kyllä, kun tästä nyt lähdetään, niin ensin käännytään vasemmalle ja sitte hetken matkaa niin käännytään oikealle ja sitte HOFFMANN oikealle ja vasemmalle, eikö niin? KATI VIRTANEN. Ei maar sentään, ja sitte kun mennään portista sisälle niin se on vasemmalla, ensimmäinen kuisti oikealle.
Kati, sinulle minä annan kaulavitjani, ne sinä löydät tuosta kaapista, ja siinä on morsiusruununikin, se tuottaa sinulle siunausta, ja anna lastesikin kasteen jälkeen haistella sitä. Ja vaikka pitäisittekin häät kohta minun kuoltuani, niin pitää niissä kuitenkin olla soittoa ja tanssia. Tietäkää se.
"Sinä saat sen lapsen aivan villiksi. Tulkaa tänne, Kati saa kahvia ja minä kaadan sinulle myös." Anna otti samassa raskaan pannun käteensä, mutta kun hän värisi ja oli hätäinen, luiskahti pannunsanka hänen kädestään ja ennenkuin kukaan ennätti avuksi, valui kuuma kahvi hänen vasemman kätensä yli, jossa hän parastaikaa kuppiparia piteli.
"Mutta sopii koetella kuitenkin lalalalala," rallatti Heli hypellen puutarhassa, "mitä sinä siinä kainostelet, Kati? Tule pois!" Hän tempasi mukaansa Katin, joka ei voinut häntä vastustaa; mutta he olivat niin varomattomat, että polkivat kukkapenkkiin.
Viimein sanoi hän noin itsekseen: "Se on kuitenkin oikein hyväntahtoinen ukko." "Niin," sanoi Kati, "ja teidän täytyy tulla häntä oikein tuntemaan.
Sitten menivät alakertaan mummon luo, joka sairaana makasi sängyssä, ja lankesivat polvilleen sängyn eteen. "Hän on nyt minun omani ijänkaikkisesti," sanoi Kati, enempää ei voinut puhua. Mummo levitti kätensä kihlattujen yli ja luki hiljaa rukouksen, sitten sanoi hän: "Nouskaa pois, ei pidä muiden kuin Jumalan edessä olla polvillaan.
Varma on, että viime talvena tehtiin kylässä vähemmän syntiä kuin ennen. Pääsiäinen oli ollut ja mennyt ja hääpäivä oli tullut, sama päivä, jona opettaja vuosi takaperin oli tullut kylään. Edellisenä iltana meni Kati vanhan opettajan luo ja käski hänen huomenna tehdä oikein kaunista alkusoittelua, koska hänen tuli soittaa urkuja kirkossa.
Opettaja, ja sinun täytyy minun Katiani, Kati kultaani " enempää ei hän voinut puhua, sillä tyttö heittäytyi itkien hänen kaulaansa. Mummo oli puhunut aivan sujuvasti, ryvitys oli kokonaan kadonnut, mutta nyt vaipui hän väsyneenä vuoteelle takaisin; kihlatut seisoivat surullisina hänen edessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät