United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun tietoni sun silmistäsi juontuu, Nuo tähdet luotettavat virkkavat: »Tosi ja kaunis hyvin yhteen luontuu, Jos maailmalle kuvas lahjoitat». Ennustan muuten, siin' ei mikään auta, Sun loppus toden on ja kauniin hauta. Kun mietin, miten kaikki päällä maan Vain hetken uhkeiltuaan tyhjiin palaa; Kuink' elon näyttämöllä kaikki vaan On varjoja, joit' ohjaa tähdet salaa;
Sen sijaan hän vaipui mietiskelemään ihan joutavia asioita, kenkänsä kärkiä, siitä meni ikkunan läpi vaahteraan, tuli takaisin ja ajatteli että voisi ruveta puhumaan siitä hirveän suuresta palmikosta, jonka hän oli nähnyt eräällä neidillä. Jos alottaisi näin: tuosta Alinan palmikosta juontuu mieleeni j.n.e. Mutta näitä arvellessa aika kului eikä keskustelusta tullut mitään.
"Mistäkö?" sanoi Kati, "minä vaan luulen, sillä hänelle juontuu kaikellaiset ajatukset päähän, ja niin käypi minullekin usein." "Voi sinua taivaan vasikkaa. Ole huoletta, en minä häneltä ruumista riko, enkä henkeä vie; tuommoinen opettaja pitää niin monta tutkintoa kaiken ikänsä, että tekee mieli kerta tutkia häntäkin; saapi nähdä, juokseeko pää-nyörit hänellä hyvästi." "Sen ne tekevät."
Sivulliset katsovat samanlaisuuteen mukautumatonta henkilöä karsaasti keskellä katua ja ystävän vierashuoneessa. Jos tämä vastenmielisyys juontuu halveksimisesta ja vastustushalusta samoin kuin se, mitä asianomainen henkilö tuntee, on hänellä tietysti syytä mieli suruisena mennä kotiin, mutta ihmisjoukon happamilla kasvoilla samoin kuin suloisilla ilmeillä ei ole syvällistä syytä.
Ja meidän pitää muka uskoa, että tuota temppua kaipaa uskonto. Johan uskottiin! Piispaa kolminen oli meille ihan kylliksi. Silloin kävikin asia rehellistä ja säällistä tietä. Nyt täytyy jokaisen olla olevinaan välttämätön. Ja siitä juontuu joka silmänräpäys rettelötä ja riitaa. Ja kuta enemmän tätä juttua puohdetaan ja seulotaan, sen kehnommaks' se äityy.
Silminnähtävästi laski eversti häneen suurempaa luottamusta kuin toisiin... Anna. Haa! Onnelliseksi! Ei ole se onnellinen, joka on onnettomin onnettomista! Bartholdus! Kuinka julmasti enkö ole käyttänyt itseäni häntä vastaan ja kuitenkin muisteli hän minua vielä lähtöhetkenäkin, ajatteli minua! Ah! nyt juontuu mieleeni!
Se polttaa ja kowentaa sisällykset, etteiwät woi täydellisesti ruokia sulentaa, josta usein pitkälliset rewäisimet, muut watsawiat ja kohtaukset saawat alkunsa, juontuu sitte weren seassa keuhkoihin, aiwoon ja ympäri koko ruumiin, pilaa älyn, mielen, muistin, woiman ja muun kunnon, turwottaa, pöhistyttää ja wawistuttaa ihmisen, wähentää luonnollisen lämpimän ruumiissa, syyttää moninaisia raskaimpia, ikuisia tauteja, heikkopäisyyden, halwauswian, ampujan, kaadutajan, ähkywikoja, wesiahman, luuwalon, wesipöhön ja muita pöhötauteja, turwottumisen, kelta= ja keuhkotauteja, werisyljyn ynnä muita lukemattomia wikoja, joiden wiimeinen loppu on lewoton omatunto ja kauhistuttawa kuolema.
Tyttö naurahti ääneen ja sanoi sitten: "Sitä en ois eläissäni luullut, että näitä minulta kysyttäisiin. Emme me niitä asioita niin tarkalleen tahi kauan aprikoi, vaan juttelemme mitä mieleen juontuu. Mutta nyt tulee tänne pian minun ystäväni Hukkasen Heli, silloin teidän ei ole tarvis kysyä mitä jutellaan, hänellä piisaa puhetta Kekristä Juhannukseen."
"No on se Suomen haasti monenlaista," sanoi Matti, "moista minä en ole kuullut, vaikka onhan sitä outoa suomea nähty ja kuultu raamatussa ja pappien saarnoissa. Juontuu mieleen, miten maisteri kyynelet silmissä toissa pyhänä paukutti: syvästi sisälleotettuna kiitollisuudesta ulospuhkee kuningas David: Oo, kuinka viheliäisiä me emme ole! Mutta se kuului kauniilta, vaikk'ei sitä ymmärtänyt."
Minusta ei näet perhe-elämä ole sen suorempaa eikä rehellisempää, vaikka perheen jäsenet haikailematta ja ajattelematta sanovatkin toisilleen kaikki, mitä vastenmielistä milloinkin mieleen juontuu. Esimerkiksi näin: Miten kauhean näköinen sinä olet tänään! Mikä sinua vaivaa? Sinulle taitaa tulla nippula nenään vai mikä ruma pilkku siinä on? Mistä ihmeestä sinä olet tuon ruman puvun kaivanut?