Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän astui sitten ladon luo, jonka katolta par'aikaa laskeutui Tahvo Mäntynen, Viulu-Matin isä, ja kysyi siltä: joko katto on korjattu? Jo, vastasi Tahvo. Ei siinä nyt heinät kastu. Kun Tahvo sitten rupesi tupakkaa piippuunsa panemaan, ojensi isäsi kukkaronsa ja sanoi: pane tuosta! Jumalan kiitos! huudahti Hetvi. Isä ei ole ensinkään vihoissaan!
Jok' on julma viinan juoja, Joka juopi joka päivä, Alvari kylän ajaja, Kuinka sill' on kuiva kurkku! Ei sille piisaa pikari, Yksi jumpru juotavaksi, Eikä kastu kaulavarsi, Eikä kastu kielen kanta Pikarista pikkuisesta. Totta toisenkin paneepi, Juopi kohta kolmannenkin, Neljännen nenänsä alle, Vielä juopi viiennenkin, Kuuennenkin kurkkuhunsa, Sekä juopi seitsemännen, Kaheksannen kaulahansa.
Parina wuorokautena kotoa lähtein oli tyyni pakkas=ilma, paras sää, mitä pitkämatkainen matkustaja aina toiwoo, sillä silloin on tie auki ja kowa, eiwätkä kengät, kintaat ja rahkeet kastu ja lottaannu, kuormaan ei tule lisäpainoa ja raskaan kuorman jäljessä astuskellessa ei kowin pahasti palawustu.
"Muuten on ihmisillä tapana sanoa semmoista kummikalossiksi. Varmaankin on joku matkustaja hukannut sen lumeen." "Mitä ne tekevät kummikalosseilla?" "Ne käyttävät niitä lokaisilla teillä, jalat eivät kuulemma sitte kastu ollenkaan." "Likaisia teitä! Märkiä jalkoja! Mitä ihmeen nassiaisia täällä Jättiläistenmaassa nyt asuukaan? Kyllä minä ne opetan lokavesissä kävelemään!
Jo olisi minulla aika Näiltä ilmoilta eritä; Ei mua isäni itke, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmät vettä vuoa, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien.» Ainon harhaileminen ilmoittaa hänen levottomuuttansa, jota ei hän enää voi henkensä voimilla hallita.
Veräjä sanoi: Minnekäs Riikka on matkalla niin kauniissa kengissä? Tie sanoi: Varo kenkiäsi, etteivät kastu rapakossa! Aita sanoi: Kiipeä minun ylitseni, jos uskallat niin koreilla kengillä! Ja harakka ladonkatolla nauroi: Anna minulle kenkäsi, Riikka, näethän, että olen avojaloin! Tie kulki lähellä joen rantaa ja sielläkös syntyi sipinää suuressa koskessa, kun Riikka tuli lähemmäs.
"Jo oisi minulla aika näiltä ilmoilta eritä, aikani Manalle mennä, ikä tulla Tuonelahan: ei mua isoni itke, ei emo pane pahaksi, ei kastu sisaren kasvot, veikon silmät vettä vuoa, vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen alle aaltojen syvien, päälle mustien murien."
Ylemmä siis jos pääse en, Sa astu alemma, että Sinuun yltäisin, Sa linnun-laulupuu, ma virran lastu, Sa Pohjantähti, maan mamatalin! Sun eikö koskaan sitten silmäs kastu, et tunne koskaan ihmistuntehin, ma vaikka eessäs menehtyisin huoleen et, katsot kaltaistes vain tähtein puoleen.
Ylioppilaslakkiansa tarkastellen puheli hän pitkään, kuin itsekseen: "Ee-ei se sateella sovi... Se pitää olla poutailma, jotta ei kastu neitienkään vaatteet." Syntyi uusi keskustelu. Vihdoin sai ukko selvän, että kysymys oli oikeastaan muusta, eikä kaloista ja puheli: "Ka mistäs minä sen arvasin, jotta sinä sitä vallesmannin tyttöä kalastelisit!" Ja hän alkoi taipua.
Ja jätä sinne jonnekin kuivaan kohtaan, kun tulet iltasilla kotiin, ettei kastu.» Ja kun minä huomenaamuna taas lähdin paimeneen ja panin tuon kirjan eväskontin pohjalle, niin sanoi mummo: »Pidä sitä nyt hyvästi eläkä revi, koska sen olet emännältä saanut.» No, te ette varmaankaan sitä repinyt, luulen ma? No, sen nyt tietää, että eheänä se pysyi!
Päivän Sana
Muut Etsivät