United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppapuodin perällä olevasta ovesta tulla töpsytteli kohta puotiin leveämuotoinen, hyväntuulen näköinen kauppias, jolle rouva virkkoi iloisesti: Tässä kuuluu olevan Korholan uusi isäntä, se Mikko Mäntynen, josta toisella viikolla luettiin sanomalehdestä. Terve sitten, hyvä naapuri! Lähdetään tänne sisälle, sanoi kauppias tarjoten kätensä Mikolle.
"Ai, ai, kun päätä porottaa, Mua lentsu-tauti kolottaa", Voivotti Matti Mäntynen, Valitti tuota langolleen. Lankonsa tuohon vastas' vaan: "Käy meille vähän troppaamaan, Viinaakin mulla vähän ois, Se taudin kyllä ajaa pois." Lankonsa luona oltuaan Ja viidet "punssit" juotuaan, Hän kotiin lähti koittamaan Taas takkiansa neulomaan.
Varmaan se Mikko Mäntynen, josta tässä toisella viikolla sanomalehdistä luettiin, että oli tuomittu konkurssitilaan. Se sama minä olen, sanoi Mikko hieman alakuloisesti. Kun puotineiti oli saanut rautanaulat antaneeksi ostajalle, sanoi rouva: Käypä sinä, Olka, sanomassa kauppiaalle, että tulee käymään täällä ja että eräällä vieraalla on sille asiaa.
Hän astui sitten ladon luo, jonka katolta par'aikaa laskeutui Tahvo Mäntynen, Viulu-Matin isä, ja kysyi siltä: joko katto on korjattu? Jo, vastasi Tahvo. Ei siinä nyt heinät kastu. Kun Tahvo sitten rupesi tupakkaa piippuunsa panemaan, ojensi isäsi kukkaronsa ja sanoi: pane tuosta! Jumalan kiitos! huudahti Hetvi. Isä ei ole ensinkään vihoissaan!
Tyst-stoj-vait! keskeytti Törsövän Taneli. Kas se poika osaa ruotsit, venäjät ja kaikki kielet, kehui vieras. Minä en osaa muuta kuin suomea ja tätä kieltä, toimeen täytyy tulla. Vasta tullut iloinen vieras oli Toholan torpan poika. Matti Mäntynen, paikkakunnalla hyvin tunnettu "Viulu-Matti". Hänelle oli Samu lähettänyt sanan, ettei unohtaisi talkoita. Eikä Matti niitä unohtanut.
Kaikki todistajat tiesivät tarkalleen saman kuin ensimäinenkin. Tämä juttu ei päättynyt yhtä hyvin kuin Mikon aikaisemmat käräjämatkat. Kihlakunnanoikeus katsoi oikeaksi yleisen syyttäjänkin vaatimuksesta tuomita vastaaja Mikko Mäntynen rovastin kunnian loukkauksesta kolmensadan markan sakkoon.
Pekkiläinen rykäisi kaksi tekorykäystä, kohotti harmaakulmaisen suuren päänsä pystyyn, jolloin kaulasta näkyi pystyssä töröttävä, tummanharmaaksi pinttynyt hurstipaidan kaulus, joka oli kaitaisella silkkihuivin siisnalla alempaa sidottu kiinni, aukaisi suunsa ja sanoi: Tämä vastaaja Mikko Mäntynen viime kesäkuussa valtasi ja anasti minun alaikäisen lapseni Sikrin ja sitten kuukauden perästä, viime heinäkuussa kaupitsi sen Merikaupunkiin orjaksi.
Hän vaikeni vasta kun lautamiehet raskaasti lupsauttivat oven kiinni. Nimismies huomautti nyt vaativansa yleisenä syyttäjänä, että Mäntystä sakotetaan näin törkeästä käytöksestä oikeutta vastaan, ja tuomari rupesikin hommaamaan, että Mäntynen on kutsuttava sisään. Mutta samalla nähtiin, että Mikko oli menossa pellon veräjän takana Virtalaan päin.