Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
On ihana kaunisten karkelo! On suloista laulu ja soitto! On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme! PANU Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan. JORMA Naimakauppa kaupoista nopehin. PANU Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.
Keijuset kiikkuu Seljällä aallon, Toisia liikkuu Nurmella, maall' on Toisia; hyörii Karkelo, pyörii. Lauluja kaikuu Riemua raikuu. Taas ylä-ilmaan Kaikki ne lentää; Toisia entää Vuorien yli, Toisia uittaa Aaltojen syli Rantojen helmaan. Kaikki ne kiitää Aamusen koitoss', Ylhälle liitää Pyrkien loitos Tähtölän taloon, Sen ikivaloon, Riemuja lemmen Suutelemaan. MEFISTOFELES. Hän nukkuu!
Näin päättyi kalman karkelo köyhän kalastajamökin pihalla ja näin myös mökin nuorukaisen lyhyt lemmen-onni. Kukaan ei ihmetellyt, että hän aina sittemmin oli kuulevinaan Ahdin impien itseään huhuilevan, eikä sitäkään, että hän pian senjälkeen hukkui haaksirikossa.
Ei itselleen mitään rukoillut, Annikille onnea anoi, kumarsi lattiaan, vaikkei ollut toivoa liioin, että Jumala kuulisi, kun ei tuohusta sytyttää tohtinut... Mutta tuvassa oli uusi karkelo alkamassa, ja kanteleen soittaja pöydän päässä juohatteli sormiaan kieliä myöten alkusoitoksi.
Mut tänä aamuna miks sädeharppuas soittavan kuulen sormien vieraiden, kuoleman sormien, nyt: oi, Kevät, kerran saat käsin täysin taas sinä maille, mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan, poikain lauluun lehdossa ei minun ääneni yhdy, neitojen leikkejä ei silmäni seurata voi, kun kevätnurmella piirissä valkein harsoin ja hunnuin vinhaan karkelo käy, taikka kun solmeavat tyttöset kukkaisseppeltä leikin sankarin päähän, poikasen päähän ken voiton ja kukkaset vei.
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan ma maistanut siitä. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai. En viiniäs juonut, ja karkelo muu oli ahdasta mulle: sun viinittäs sieluni humaltuu, sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle, ei harmaa päivä, ei päätös muu.
Alhaalla laakson pohjassa huhusivat matkailijat tervehdyksensä ylempänä oleville ja saivat vastaukseksi iloisen sävelen. Taivas oli yhä edelleen sunnuntaikirkas, ilma tyven ja lämmin. Työ kävi kuin karkelo. Sain taas pitkästä ajasta panna terävän raudan kostean heinän juureen ja nauttia sen mielityöni sulosta.
Pian alkaa karkelo uudelleen ja ihan tavattoman ja hämmästyttävän vilkas seurapiirissä, jossa muuten huvitellaan noin sovinnaisuuden vuoksi. Selvää oli, ettei tämä ollut mikään tavallinen juhla, vaan että sillä oli oma sala-tarkoituksensa, kuten Lebeau sanoi?
Ja kussa hän kulki, siell' ihmiset suli, sydänlähtehet läikähti, korkeni koi, kuin juhla hän halk' elon harmajan tuli, sotatorvet ja rummut ja karkelo soi, maa vapauden ruusuja kukki, mut eipä vain ruusuja, ruskotti kukkeus uus: hänen jäljissä lainehti laiho ja leipä ja lempeys ja miel'alan aatelisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät