United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
VIKTOR. Kyllä, tiedätkös, kyllä minä kummiakin pidin sinusta. SYLVI. Ei, elä koeta pettää minua. Sinä olit niin kylmä minua kohtaan viimeinkin, kun tavattiin Löfbergissä. Puhuit kokoillan vaan Karin Löfbergin kanssa etkä ollut minua näkevinäsikään. VIKTOR. Kuinka saatat sanoa. Tervehdinhän minä sinua ja SYLVI. Hädin tuskin. Hirveällä kiireellä riensit heti takaisin Karin kaunottaren luo.
Me voimme pyytää apua valtiolta .. kuinka se sitten tulee onnistumaan, se on kohtalon määrättävä. Eikös se ole niin? No olkoon. Jos se on yleinen mielipide, niin en minäkään tahdo sitä vastustaa. No hyväksyvätkö sitten kaikki herra Karin ehdoituksen?
Muori oli toisten joukossa hääräillen Ontron lohduttelemisen touhuissa ja vakuuttaen yhä: »Mitä tuossa nyt Ontro, ei suinkaan ne nyt sinulta mitään tahdo. Otetaan ryyppy, eikö niin, Karin isäntä? No ottakaa nuuskaa.» Esa hypähti lattialle kuin nuorilla vedetty. Meni, hamusi ryssän tavarat laukkuun. Huomaamattaan takertui siinä katselemaan erästä mustaa, sininukkaista silkkihuivia.
Hän kyllä sieltä panisi hevosen ja lähtisi kyyditsemään Ellaa äijämiesten teille. Mutta useimpain mielestä oli tämäkin matka jalkaisin kuljettavaksi liian pitkä. Tässä pulassa äkättiin Karin Vennu. Sinnehän ei suorinta tietä voinut olla kuin virsta. Sinne! Pata kumottiin, lihanjätteet heitettiin siihen ja pata vietiin mökille.
AKSEL. Ketä vaan itse tahdot. Anni Vidgreniä, esimerkiksi. SYLVI. Huh häntä! Joka on ikävin olento koko tässä maailmassa. Ei, kiitoksia, pysyköön Anni Vidgren täältä seitsemän peninkulman päässä. AKSEL. No, entä Elin Grönkvist, mitäs hänestä sanot? SYLVI. Hän taas on niin kauhean tyhmä. Hyväluontoinen, mutta tyhmä. Ei kelpaa. AKSEL. Mutta Karin Löfberg sitten? SYLVI. Hän paras!
Hän on siis kuollut! Mun Aniani kuollut? Hän se kaunis? Hyvästi! KARIN. Myhäillen katselet ylös taivaan kumoon, mutta poskesi on lumivalkea, ja sehän ahdistaa mun sydäntäni, ahdistaa! Oi Margareta! MARGARETA (silitellen hänen päätään).
Nyt on ovi aarrekammioon avoinna... Anteeksi, rouva Kron, että minä näin kursailematta astun sisään.... Tule perässäni, kulta Karin, ja ole iloinen... Parasta on kuitenkin, että minä nyt otan lyhdyn... Mutta, hitto vieköön, olin vähällä unohtaa rautakangen. Samassa tarttui hän lyhtyyn, kumartui ottamaan toiseen käteensä rautakangen ja lähti sitten sisään. Häntä seurasi Karin vapisevin polvin.
Mutta ei kuulunut jäältä liikettä, eikä näkynyt Panulasta valkeata ei ollut vouti siis vielä saapunut. Seuraavana aamuna varhain herätti Karin äiti miehet kiireesti ilmoittaen, että oli nähnyt verekset ilveksen jäljet käydessään lähteellä vettä noutamassa.
»Tuota, sopiihan sitä ainakin yrittää», vastasi Juho ja ryhtyi hevostamme irroittamaan. Mutta silloin huusi joku väkijoukosta: »Tuolla ne tulevat!» ja viittasi Kolkansaarta kohti. Siellä näkyi todellakin kahden karin välissä kahdeksan hevosta liikkuvan kirkolle päin.
Jos Kaarlo tahtoo hoitaa nuorta varsaa; jos Anna haluaa hoidokkaakseen pienen vasikan tahi valkoisen lampaanvuonan; jos Vilhelmi valitsee koiran ja Karin vikkelän kissanpoikasen; jos Viktor ottaa kesyn oravan ja Elsa nuoren kanarialinnun; jos Bertil kasvattaa perhosen koterostaan; jos Julia suojelee nuorta omenapuuta; jos Rikard mieluummin hoitaa pientä veljeään, mutta Liina rakastaa leukoijaansa, jonka hän on sirkkalehdistä alkain ruukussa kasvattanut; ketä sitte Lilly hoitaa, hän, joka itsekin vielä nukkuu kätkyessä?