Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti Väinämöistä laulajaksi paremmaksi itseänsä. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.
Suloisessa Suomessamme Oisko maata armaampaa, Kuin on kaunis Karjalamme, Laulun laaja kotimaa! Laulua sen kosket kuohuu, Järven aallot loiskuaa, Säveleitä salot huokuu, Ikihongat humajaa. Perintönä laulun juuret Meill' on muinais-ajoilta, Jolloin kaikki toimet suuret Laulun tehtiin mahdilla, Jolloin meidän kankahilla Taitomiehet askaroi, Nuotioilla nokisilla Ongelmoita aprikoi.
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mainittihinpa minua, arveltihin aikoinansa illoilla iloitsijaksi, joka laakson laulajaksi noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Mi jo lienenki katala, tuskin tunnen itsekänä." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle, haikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!"
Samat sanat olen minä lukenut kumminkin viisisataa kertaa eläissäni, sillä tämän kirkon kankahilla minä lapsena temmertelin, vaikka sitten olen joutunut asumaan kappaleen lähemmäs Pohjantähteä. Syö, poika, sillä tästä on vielä pari peninkulmaa Ouluun. Olikin oikein hyvä ruokahalu minulla, sillä en ollut syönyt kuin aamulla. Aukasin siis pussini, istuin nurmelle ja söin.
ANEMOTIS. Terveiset minull' on myöskin. Nähnet karhun kankahilla takkuturkkisen, nimeltä Tiera, niin sano hänelle:
Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa piättelevi; alkoi neittä haastatella, haastatella, houkutella: "Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!" Neiti suksilta sanovi, hiihtimiltä hiioavi: "Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!"
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialta, Sorsat soille, telkät teille, Joutsenet jokien suille, Allit aian seipähille. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Kivet laikkui lainehilla, Someret vesillä souti, Paaet paukkui kankahilla, Kalliot kaheksi lenti.
Laula laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppehen sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa! Maamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät