Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kanasen Maija Liisa tunsi olevansa nyt Kenoselle niin suuressa kiitollisuuden velassa, että hän oli valmis toimittamaan tälle isännän paikan siinä talossa, johon Kenonen oli avun tuonut.
»Juokseppas sinä, Kanasen akka, ne hakemassa!» komensi Kenonen. Maija Liisa nouti vaatteet. Kenonen silmäili niitä, mittaili nauhallansa ja vihelteli. Saatuansa mittauksen loppuun julisti hän: »Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on kokonainen vaaksa liikaa!» »Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies varsinkin niiltä paikoin!» pisti joku mies. Mutta Kenonen kerskasi: »No olkoon!
Hän sanoi: »Vai yli kaksikymmentä roivasta sinulle tuli liinoja! On siinä mitä loukuttaa ja kehrätä!» Sovinto alkoi rakentua. Kanasen emäntä puhui leppyneenä: »Eihän niitä olisi muuten niin paljoa kasvanut, vaan kun se oli niin väkevä se pelto, niin se puhui liinaa, jotta ihan se hirvitti!» »Vai ihan se niin puhui sitä liinaa että hirvitti.
Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen; Ei oo kiirettä kivelle, Eikä huolta huhmarelle Kiire kihlakintahille, Huoli huiville hyville. Vesi tässä vehnät jauhoi, Koski kuohutti rukehet, Aalto astiat pesevi, Meren vaahti valkasevi.
Anna Liisa haisteli piankin taas pannua ja sanoi: »Vesikin alkaa myrtyä pannussa, eikä se Ihalainen ikään tule.» Mutta Kanasen Maija Liisa oli ottanut puun ja kaiveli sillä hiillosta. »Löytyykö sieltä?» tiedusti Anna Liisa uteliaana. »On siinä vähän kipunan näköistä... Tultako hän sitten lie vai mitä», selitti vieras, ja Anna Liisa ehdotti: »Puhu siihen, niin jos hyvinkin syttyy!»
Kanasen emäntä muisti Pekka Kenosesta Anna Liisan vanhan asian ja kysyi: »Pekka Kenosen velihän se oli se entinen Tahvo Kenonen, joka sitte meni räätäliksi. Eikös se Tahvo yhteen aikaan jo sinua ajatellut?» Anna Liisa kainosteli siihen: »Ajattelihan se, mutta en minä hänestä välittänyt. Tämä Ihalainen on aina ollut semmoinen saarnamies ia hyvässä kunnossapa tuo onkin kontunsa tähän asti pitänyt.»
Mutta kun Anna Liisan huoli lisääntyi eikä Anttia kuulunut, alkoi hän jo pakosta lauhtua ja arveli pyytää... Juonitteli kumminkin vielä: »Eikä tässä kotimiehelle saisi edes kahviakaan... Kukahan tuo silloin rupeaisi!» Viimein alkoi juonittelu vaimeta. Ja lopulta, kun pimeän tulo alkoi pelottaa ja hätä lisääntyi, ryhtyi Anna Liisa äkkiä lepyttelemään Kanasen emäntää.
»Vai sieltä!... Eikö sitä Antti Ihalaista näkynyt jo tulevan?» tokaisi Kanasen Maija Liisa kahvin kohtalosta huolissaan. »Ei sitä sieltä päin näkynyt», vastasi Kokko, joi uudestaan ja kysyi: »Riittääkö siinä tuossa teidän kaivossa vettä koko talven ajan?» »Riittäähän siinä... Vai ei sitä Ihalaista kuulunut siellä», vastasi Anna Liisa. »Ei», vahvisti Kokko.
Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen: Nurmet alla, pellot päällä, Keskellä kylä välillä; Kylän alta kylmä juoksi, Maan alta vesi makia Sopii tuossa sorsan uia, Vesilinnun vieretellä. Erilaisia käskyjä. Iso antoi vierrinhangon, Käski käymähän palolle; En lähe minä palolle Silmät saastuisi savusta.
»Tähän se on heittänyt kaikki koko roskansa!» vastasi murheellinen Anna Liisa jotain sanoaksensa, ja Kanasen emäntä lisäsi: »Mikäpä tässä on Anna Liisan yksinäänkään eläessä, kun ottaa toisen miehen. On niitä tämmöiseen taloon vävyksi pyrkijöitä.» Kenosesta tuntui, että Maija Liisa jo rupeaa Anna Liisan puolesta ylpeilemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät