Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
ei etähällä meren mainingeista, min taa niin usein matkan pitkän tehnyt Aurinko kaikilt' ihmisiltä piilee, sijaitsee onnellinen Callaroga sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa kaks jalopeuraa jossa vartioipi. Siell' ylkä uskollinen kristin-uskon, tuo urho hurskas syntyi, ystävilleen niin armas, julma vainolaisillensa.
WILHELM. Kaks ihmistä. Nyt, armas pari! Joutuin Nyt vaan.
Sinä hiihdät päivän ja hiihdät kaks ja yksin jo olevas luulet ja olevan herra jo metsän ja maan niin kaukaa sa kohinan kuulet ja humisten taipuvi metsän puut ja kalliot haljeten huhuu. Oi, lankea maahan sa polvilles! Se on Herrasi ääni, mi puhuu. Hän tuli ja nosti mun jalkeillen mua katsoen silmästä silmään: »Sinä siiskö se kaipaat metsähän? Sun mieleskö korven on ilmaan? Hyvä!
Taas kuningas viittaileepi, Ja kaksoisovi nyt aukeneepi Ja siitä kaks leopardia syöksee, Het' ensi työkseen Innoissaan karkaavat tiikerihän; Käpälällään heihin iskevi tää, Ja pystyyn nousee ja ärjähtää Nyt leijonakin, Ja kaikk' asettuu: Verenvimmaiset Katit hirmuiset Kukin paikalleen sijoittuu.
Sentähden päätimme kuitenkin odottaa saalistamme. Me elähytimme kontistuneita ruumiitamme niillä vähillä väkevyyden aineilla, joita enää oli jälellä. Vihdoin puoliyön aikaan kuului metsästä ääniä. Niinkuin kissa vartoo hiirtä niin mekin nyt odotimme, milloin kallis saalis olisi käsissämme. Olimmehan asestettuja. Nyt hetki oli tullut yks, kaks me hyökkäsimme tulijain päälle.
Mutta mitä me? Yks, kaks, yks, kaks, seis! Ja sitten vähän toppausta polettien alle, vähän pumadaa päähän, jakaus niskaan. Siinä kaikki. Muille maille on urhoollisuus siirtynyt, sosialistit ja anarkistit voivat olla urhoolliset, mutta ei luutnantit. Luutnantti R. löi nyt yhtäkkiä nyrkkinsä pöytään niin että lasit kilisivät ja kaikki hyppäsivät paikoiltaan.
Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää, on kultakutri toinen ja toinen harmaapää; olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain, ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain. Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin! Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin! Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan, niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.»
Hain elinsääntöä, mi kokoon kiintää Kaikk' alkuaineet sekä luonnon kaiken Ja johon salavoimain yhdistyksin Kaks vastavaltaa vaikuttaa, Hyvän ja pahan! Mut jo valkeus siintää, Ja todeks nään, mit' tuumin epäilyksin: Nään Yhtyyden, mi toimii kaikkiossa Ja aineen on ja hengen herra yksin, Nään Suuren Jakaumattoman! Sa ylhä Paracelsus Faust!
Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas, kaks' on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas. Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon, antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon.
Te olette keskeyttäneet iloni, Hanskuri kummi, ja siitä olette minulle jotain palkkiota velkaa tämmöiselle lystiveikolle en huoli menettää sekä suunkostukettani että myös silmänhuvikettani. Vai vuoteen omana hän on?" "Tapa moinen on mulla ja koirallain Tytön sairahan luokse me riennämme ain'. Jos tyttösehen pipi sattuvi vaan, Me kaks' koht' joudumme katselemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät