Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
EEVA. Kuulkaa, kapteeni, osaatteko panna kolme luutaa yhteen varteen? ONNEN HERRA. En, en minä osaa. Voiko niitä niin monta panna yhteen varteen? Olisipa hauska nähdä, miten se käy. EEVA. No, kapteeni on luuta. ONNEN HERRA. Minäkö luuta? EEVA. Paremman puutteessa, ja minä olen toinen. Istukaa tuohon kaivon kannelle. ONNEN HERRA. Mitä Elviira meinaa? EEVA. Pelkäättekö kaivoa? Merikapteeni!
Berceau de Dieu oli todellakin hyvin vanha. Ihmiset arvelivat että kylä oli ollut siinä jo Orleans'in neidon aikana; kivinen risti kahdenneltatoista vuosisadalta seisoi vielä kadun päässä, kaivon vieressä pähkinäpuun alla, mihin kyläläiset kokoontuivat juttelemaan auringon laskiessa, kun päivän työ oli päättynyt. Kaupunkia ei ollut lähempänä kuin neljän Ranskan peninkulman päässä.
Tuo kaivon kansi on isoluukku. JUNKKA. Aivan oikein. Minä olen niin äkkinäinen maalaivassa. PASANTERI. Oletko tavannut muita kapteeneja? Mitäs he sanovat Itä-Intian reissustasi? JUNKKA. Ennen lähtöäni tapasin Liiverpuulissa useita meikäläisiä. Niitähän on siellä aina makoilemassa. Siellä oli Pikku Matti, Kulta Kallen Poika ja Pramia Hanssu. PASANTERI. Mitäs he arvelivat?
"Kysykää äidiltä, pitääkö lihakappaleen olla tuossa kaivon päällä mätänemässä." "Marit on nostanut sen ylös, se paistetaan tänä iltana", koetti Thinka hiljaisena puolustella. "Niinkö? Eihän sen siltä tarvitse olla Vahdin saatavissa!... "Viekää ylioppilas puutarhaan, että hän saa syödä muutaman viinimarjan!" Tämän hän huusi ovesta, juosten samalla ylös konttorin portaita.
Silmäni eivät olleet koskaan nähneet kauniimpaa kuvaa kuin silloin, kun sinä kumarruit, nostit voimakkaalla kädellä ämpärin kaivon reunalle ja kaasit siitä vettä kurpitsiastiaan. Paksut, keltaisenruskeat palmikot ulottuivat polviin saakka ja poskesi olivat kuin persikat. Oi, kuinka reippaalta, terveeltä ja kukoistavalta sinä näytit.
Niillä oli niin paljon puheltavaa ja ne pitivät semmoista elämää!... Isot varpaat rupesivat painimaan. Toinen oli Iivari ja toinen Risto. Iivari voitti ja Risto rupesi juoksemaan kaivon ympäri hyvin kiireesti ja toiset varpaat jäljessä Sormet nauroivat... Nanna tunsi käden otsallaan. Hän katsoi ja näki Sarkkisen tädin.
Jos me silmät saimme, jotta sydänvaarat meistä häätyis, niin on hurmaantunut silmä pukki pantu puutarhaan! Pyri sulon täydennykseen, siitä vain sa ansioidut; laiminlyöt nää hyvät-työsi, peruutust' ei suodakaan. Puhelahjaas, Hafiz, käytät, tuhlaat suotta sarnaajaan: Jalokivin kaivon täytät, helmes heität mereen vaan!
Jon oli myöskin kuullut Gjermundin käyvän metsällä Evjenin mailla, ja oli sentähden suutuksissaan sekä Gjermundiin että tyttäreensä. Sigrid seisoi ulkona kaivon luona jotakin työskennellen, kun Gjermund tuli. Hän tervehti, mutta ei mennyt mukana tupaan. Kun Gjermund palasi, oli Sigrid alempana mäen rinteessä yksinänsä; Gjermund katsahti vakavasti häneen.
Jää tytöt kuiskuin kaivon luo: "Kai haudastaan on noussut tuo?" Ei, neidot, näin on laita tän: Käy vasta hautaan maata hän. Hän kullastaan on pettynyt, Siks paras päästä hautaan nyt, Näet parhaan rauhan lepo tuo, Mi unta mailman loppuun suo. Krenatöörit. Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin, Oli kumpikin Venäjän vanki. Mut kun he pääsevät Saksaan näin, He sieltä ei lähtöön hanki.
Siellä virkosivat yht'äkkiä hänen lapsuutensa muistot, hän tunsi kartanolla olevan kaivon, joen rannat ja paljon muuta. Tästä saivat Lauri Larssonin valtiolliset vihamiehet vihiä ja houkuttelivat Istvanin sukuoikeudella lunastamaan isänsä perinnön, koska saatiin selville, että hän todellakin oli Tuomas Larssonin ainoa elossa oleva poika, jonka vihollinen oli ryöstänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät