Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Hän tarkoitti, mitä hän sanoi, vaikka hän ei itsekään voinut oikein ymmärtää, mikä merkillinen halu häneen oli mennyt holhota ja tukea Anttia, kohottaa häntä taas jaloilleen ja ikäänkuin kainaloista kannattaa. Eipä se juuri ollut hänen tapaistaan. Ei hän mielellään puuttunut muiden asioihin, yhtä vähän kuin hän salli muiden hänen omiinsa sekautuvan.
Ja helakasti täytyi Liisun nauraa äitin leikitellessä, ja kutkutellessa, milloin kainaloista, milloin niskasta ja milloin leuan alta. Eikä huomannutkaan äiti, että Janne ja Antti sillä aikaa akkunasta alas livahtivat ja Esterin ihan yksinään jättivät heidän peräänsä kuikistelemaan. Iloisesti hän vain jatkoi leikittelyään pikku Liisun kanssa, jonka heleä nauru häntä niin näytti miellyttävän.
Silloin Marja riensi keinun luo, tempasi pojan syliinsä, kannatti häntä kainaloista lauteiden laidalla... Sinä olet Shemeikan, mustasilmä, solakka, sorjasääri ... et ole Juhan, et ole, Jumalan kiitos ... etkä tarvitse olla! Ja kuta enemmän Marja sitten taas koetti olla odottamatta, sitä enemmän hän odotti.
Heti kun issikka oli pysähtynyt, tuli useampia polisimiehiä sen ympärille ja kävivät kainaloista ja jaloista elottoman vangin ruumiiseen käsiksi sekä ottivat sen pois heidän allansa kitiseviltä rattailta. Se polisimies, joka oli tuonut vankia, astui rattailta ja heilutteli puutunutta kättään, otti sitten lakin päästään ja teki ristinmerkin.
Tyttöjen oli pitänyt niidenkin juoda ... niidenhän sitä vasta oli pitänytkin ... ei ollut auttanut mikään ... eivät olisi oikein viitsineet herrain juomia juoda, mutta »puukhollari» otti kiinni ja uhkasi juottaa väkisin; vaan eipä ollut sekään omin jalkoineen kotiin päässyt ... muiden oli pitänyt kahden puolen kainaloista kannattaa.
Hän, kun nyt loihe laulamahan, niin lauloi Joukahaisen suohon suonivöistä, kankahasen kainaloista. Tässä hengenhädässä masentuu koko Joukahaisen röyhkeys; nöyrästi rukoilee hän Wäinämöistä peruuttamaan tuota ankaraa tuomiota ja lupaa jos jotakin lunnaiksensa, vihdoinpa oman kauniin sisarensa.
Hän oli olevinaan hyvin pieni ja kulki muuatta rantua pitkin. Kun se loppui, siirtyi hän toiselle, sitä myöten joutui lähelle kukanlehteä. Hän etsi tien, jota pääsi lehdelle ja istui sitten sille. Mutta sivulla vähän syrjässä, puoleksi varjossa toiseksi paisteessa, oli suuri avonainen ruusu. Sen sisällä näytti olevan hauska olla. Hän hyppäsi siihen. Sieltä näkyi vain kainaloista myöten...
"Sitä en ole isälle ja äidille sanonut, kun te tuota tuota sanoitte silloin, että, että isä ja äiti owat owat ri-ri-riitaisat", sanoi pikku Tiina aristellen. "Herra siunatkoon tuota hupakkoa, minkälainen se on... Jos et sinä siinä mokoma...", hätäili äiti, ja samassa sieppasi hän tytön kainaloista kohoksi ja wiedä riepoitti hänet aika kyytiä toiselle puolelle huonetta.
Kreivi Bernhard meni sisään tukien horjuvaa ruhtinatarta kainaloista. Saltvikin pappila oli samanlainen kuin kaikki muutkin pappilat, ei suurempi eikä tilavampi kuin tavallinen talonpoikaistalo tähän aikaan. Pienestä eteisestä tultiin suureen saliin eli tuohon n.k. tupaan, jonka seinämällä seisoi suuri uuni, ja tuvan perällä oli pienoinen kamari. Siinä olivat huoneet.
Isäntä ei sitä ollut kuulevinaankaan, vaan kun sai vaatteet päälleen, niin ähkien ja röhkien alkoi työntyä ulos, jonne Maija ja emäntä häntä kainaloista vakuuttaen saattoivat ja veivät sitä kyytiään kamariin. Mutta Maija palasi saunaan, pesi siellä itsensä ja koko saunan ihan puulle puhtaalle ja pestessään itsekseen puheli: Minä olen tuolle pahalle siivolle vihainen, kerrassaan vihainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät