United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
ACHILLES. Tuo hänen tapaistaan on: huoletonta Ja hiukan ylpeää ja vastapuolta Isossa määrin halventelevaa. AENEAS. Jos ette lie Achilles, kuka sitte? ACHILLES. Jos en Achilles, niin en ole mitään. AENEAS. Achilles siis. Ken liettekin, niin kuulkaa: Kuin pienin pieni ja suurin suuri On Hectorissa ylpeys ja miehuus: On toinen ääretön kuin kaikkeus, Ja toinen tyhjän paljas.
»Sepä olisi ensi kerta!» hymähti nuorukainen. Tyttö kumartui uudelleen kastelemaan, nuorukainen yhä läheni. »Onkohan hän niin julkea, että uskaltaa ruveta puhuttelemaan?» tyttö uteliaana itseltään kysäsi. »Se kai olisi hänen tapaistaan. Vaan koettakoonpas!»
Eevi hymyili. Miten omituiseen kohtaan pastori oli mieltynyt. Mutta aivan hänen tapaistaan se oli. »Te ihmettelette kenties mieltymystäni», jatkoi pastori tutkivasti katsoen Eeviä silmiin. »Ei, en suinkaan, ajattelin päinvastoin, että tuo pikku pätkä oli teille hyvin kuvaavaa.» »Mutta naiset kaiketi eivät erityisesti suosi semmoista runoutta.
Hän jäi yksin. Hän käveli kotvasen edestakaisin ja koetti järjestää ajatuksiaan. Suuri, ylpeä, hieno Soisalo! Kuinka se oli hänen tapaistaan, kuinka tuo päätös kumpusi hänen sisimmästä, omaperäisimmästä olennostaan! Mutta sitten säikähti hän jälleen ajatuksiaan. Aikoiko tuo mies todellakin kuolla? Eikö häntä siis todellakaan olisi enää huomenna olemassa? Mahdotonta, mahdotonta!
Salin ovi oli auki, ehkä tahallaan auki jätettynä. Hän ei voinut muiden huomaamatta päästä sen sivu huoneeseensa. Piiloon pujahtaminen ei myöskään koskaan ollut hänen tapaistaan; nyt hän olisi tahtonut sen tehdä, mutta kun se oli mahdotonta, astui hän uhmaten sisään. Suruttomassa pidettiin joka aamu ja joka ilta rukouksia. Nyt oli iltarukouksen aika.
Se on niin hänen tapaistaan! Vai kutsui heitä ulkokullatuiksi fariseuksiksi! Hi! Hi! Neljäs Kohtaus. Entiset ja Häyrinen. Kuutt' morkens! Terve tultuasi kotia! Olipa oikein hauska, ettäs tulit! Olen sinua niin odottanut yöt päivät puhki! Tosin luotinkin sinuun ... olin varsin varma siitä, ett'et jättäisi meitä yksinämme jouluksi.
Hän tarkoitti, mitä hän sanoi, vaikka hän ei itsekään voinut oikein ymmärtää, mikä merkillinen halu häneen oli mennyt holhota ja tukea Anttia, kohottaa häntä taas jaloilleen ja ikäänkuin kainaloista kannattaa. Eipä se juuri ollut hänen tapaistaan. Ei hän mielellään puuttunut muiden asioihin, yhtä vähän kuin hän salli muiden hänen omiinsa sekautuvan.
Ernest innostui puhuessaan; hänen kasvonsa hehkuivat, hänen silmänsä säihkyivät, ja hänen leukansa vavahteli omituisen kaunopuheisesti. Se oli hänen tapaistaan, sillä tavoin hän aina teki ihmisiin järkyttävän vaikutuksen. He aina unohtivat itsensä hänen hyökätessään heidän kimppuunsa tuolla musertavalla, kurikoivalla tavallaan. Ja nytkin he unohtivat itsensä. Piispa Morehouse eteenpäin kumartuneessa asennossa kuunteli tarkkaavaisesti.