Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Minä melkein suutuin itseeni, että taisin olla niin kylmäkiskoinen, mutta minä en voinut siihen mitään. Minä arvaan, että se oli sen tähden, että minussa on niin vähän kuvatus-aistia. Muutaman minutin päästä minä kuulin isäni käskevän äänen kaikuvan kaikkien palkollisten huokausten ja valitushuutojen ylitse vaatien, että joku toimittaisi hänelle tulukset.
Kuhun hän kulkikin, kunne piilikin, tuo laulu kuitenkin löytänyt hänet. Yöt päivät, aina, joka tuokio, hän oli jo viisikymmentä vuotta kuullut sen kaikuvan korvissaan. Kuullut unessa, kuullut valveillaan, kuuleva sen vielä nytkin, kuolinvuoteellaan. Tuo ollut kuolevan munkin tarina. Hän äkkiä, hurjana syöksynyt ylös vuoteeltaan.
Ja tietysti minä en sitä voi, niinkuin Ewelyn sen voisi. Ewelyn tietää niin paljon enemmän, hän ajattelee niin paljon enemmän kuin minä. Ewelynin aatetten ja tunnetten verralla minun näyttävät niin heikoilta, niin vähäpätöisiltä kuin hieno tuulenleyhkä heleän, kaikuvan musiikin rinnalla. Niin, Ewelyn näyttää juuri kuin luodulta Hugh Spenceriä käsittämään ja auttamaan.
Rumpu ja vaskitorvi ilmoittivat kuuntelevalle Tippu-Tibille että retkikunta lähti liikkeelle. Väkevä, tumma virta vei heitä alaspäin ja pian saivat he kuulla kaikuvan jäähyväislaulun sointuvat säveleet. Kuinka se soi kauniilta, kun he tulivat lähemmäksi! Säveleet näyttivät tunkeutuvan tiheäin pensastojen ja synkän metsän läpitse, ja joki näytti lempeästi vievän säveleet poismenijäin luokse.
Langennut jos oisi kansi taivaan, Luojan manner luja järkähtänyt, kuu ja päivä radoiltansa ratki, talon katto, seinät siirtynehet, ei ois everisti hämmästynyt kuin hän hämmästyi nuo sanat kuullen; taapäin astahti ja miestä katsoi hän kuin kummitusta kotvan, sitten Matin muistain mielipuoliseksi naurun kaikuvan hän päästi, kysyi: »Sinä naimisiin! Ja kenen kanssa?»
Erkki oli polvillaan siinä vieressä melkein tiedottomana surussaan. Kuin unessa kulki hän surusaatossa, kuuli kellojen kaikuvan kumahdellen ja pastorin puhuvan sanoista: »Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan.» Hän näki kukkasiin peittyneen kirstun, kuuli kumahdukset, kun hautaan multaa luotiin ja tunsi kädenpuristuksia. Mutta kaikki oli hänelle kuin unta.
Kun kukka puhkes, päivä koitti Jo hallayö vei hedelmän. Vaan varro! Herran päivän tullen Saat kuulla kelloin kaikuvan, Saat kuulla täältä kutsutullen Ikuisen kevään koittavan. MAAN JA TAIVAAN T
"Extraktia!" kertoi André. "Aivan hyvä! Kuinka voipi jumalisuus tulla elinvoimaksi?" "Sen ehkä tulet nyt näkemään," sanoi Olga. André seisahti. "No, mitäs sitten on olevinansa tämä uskonvimma?" virkkoi hän. "Minä Tromsöössä vaiston tapaisesti aavistin, kun minä seisoin, katselin akkunoihin ja virsiveisun kuulin kaikuvan ulos huoneista. Mitä taivahan nimessä on tämä?" "En tiedä," vastas Olga.
Kauas tielle kuului karkeaääninen laulu: "Ollaan poikia, ollaan poikia, poikia julmia juomaan, mamma se käski Maaningalta rengaskorvia tuomaan", ja vieläpä nytkin tuntuvat sen sävelet kaikuvan korvissani.
Hyvästi hyvästi nuoret siskot ja veljet. Kuinka ihana on kesän kirkkaassa aamuyössä kuulla laulun kaikuvan viattomilta huulilta, joilta ainoastaan hyveen ylistys kaikuu. Mihin menet? Haen matkalaukkuani. Palaa pian. Hyttimme on valmistettu. Herra Liimatainen! Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne kahden kesken. Lähettäkää pois neiti en tunne nimeä. Nanna Haglund. Ole hyvä ja poistu hetkeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät