United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä näin suuren kuninkaan Kaarlen samoavan sotaan parrattomana poikana, minä kuulin maailman äärten kaikuvan hänen kiitostansa; minä näin hänen palaavan köyhänä, yksinäisenä pakolaisena tähän valtakuntaan, joka hänen tähtensä vuodatti verensä: minä menetin, niinkuin monet tuhannet muut hänen tähtensä kaikki, mitä minulla oli, enkä kuitenkaan voi vielä tänäkään päivänä, hänen katsellessaan minua tuolta seinältä, sanoa hänestä muuta kuin: Jumala siunatkoon tuon sinisen takin alla olevaa rehellistä sydäntä.
Täällä hän katseli nyt mielihyvällä Katumaan välkkyvää vedenpintaa ja tuuheaa metsikköä, joka ikäänkuin kiehkurana ympäröitsi järveä; mutta siinä hänen katsellessaan tuuditteli metsän hiljainen humu hänet makeaan uneen. Unissaan hän kuuli kanteleen surullisen äänen kaukana kaikuvan.
Sen perästä läksi Gyllenström ulos huoneesta, ja hänen askeleensa kuuluivat vielä hetken aikaa kaikuvan linnan kiviportailla. Ehdittyänsä alakertaan kiiruhti parooni askeleitansa, käyden avaran etehisen toiseen päähän. Siellä avasi hän oven, josta tultiin suureen asumattomaan huoneesen.
Muutamien askelten päässä toisistaan kajahuttivat molemmat armeijat kaikuvan hurraahuudon ... sotahuuto voipi innostuttaa, sen tietävät intiaanit ja Zulu-kafferit vielä paremmin kuin me ... hyökkäsivät sitte toisiansa vastaan, hevonen hevosta ja polvi polvea vastaan. Sapelit välkkyivät ilmassa ja iskeytyivät vastustajain päihin.
Niinkuin yhdeksän, jopa kymmenen ois tuhatkuntaa urhoa karjaissut, sotarinnass' iskien yhteen, niinpä nyt mahtava maan järisyttäjä kaikuvan huudon luihkasi rinnastaan, sydämeen joka ainoan syttäin tarmoa, taistelomieltä ja urhoutt' uupumatonta.
Vähän ijäkkäämpänä täytyy hänen paimentaa karjaa tuntureilla. Mutta kun hän ihanana, kosteisena sunnuntai-aamnna istuu kivellä lehmät ympärillänsä ja kuulee kirkon kellojen kaikuvan, silloin käy hän surumieliseksi. Sillä jotain valoisata, keveästi houkuttelevaa tuolta alhaalta niissä helisee.
Airojen loiske oli ainoa liike, joka häiritsi illan hiljaisuutta, mutta rannoilta kuului silloin tällöin erilaisia ääniä, jotka esiintyivät erinomainen selvinä, kun kaikki muu vaikeni: kaukaa kaikuvan laulun sävel, höyrypillin vihellys, tai jonkun merilinnun kimakka kirkuna etäältä saaristosta...
Molemmat olivat itsetietoisia miehiä ja hyviä puhujia, yht'aikaa kaikuvan mahtipontisia ja ivallisen iskuvalmiita. He eivät pitäneet vierasheimoisista ja vihasivat juutalaisia, mutta olivat onnettomuudekseen itse aivan itämaalaisen näköisiä.