Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Myöhään illalla saavuin erääsen kestikievariin matkoillani. Matkoillani ... paremmin sanoen harharetkillä; matkalla on aina joku määrä, tarkoitus, minä samoilin seudusta toiseen. Olin kadottanut jotain ja haeskelin sitä, tietämättäni mistä sen löytäisin. Olin lähtenyt jotain pakoon, mieletön työ! se seurasi mua kaikkialla.
Minä olen, niin näyttää, jäänyt tässä taistelussa tappiolle; minä olen siinä kadottanut omaisuuteni, menettänyt terveyteni ja iloisuuteni; minä olen vanha ja vastenmielisesti sanon sen köyhä mies, jolta kentiesi ryöstetään ehkä vielä viimeinenkin, mikä hänelle on rakasta, hänen hyvä nimensä.
"Dora", sanoi hän, tullen äkkiä ulkonaisesti aivan tyyneksi, "nyt sinun täytyy sanoa minulle, mitä tämä kaikki merkitsee!" Hän tarttui Doran molempiin ranteisiin ja puristi niitä, pakoittaen hänen katsomaan ylös. "Oletko myönyt jalokivet?" "En."... "Oletko kadottanut ne?" "En." "Ovatko ne laatikossasi?" "Eivät", kuiskasi Dora melkein kuulumattomasti vapisevin huulin.
Me ensin töllistelimme toisiamme ja sitten Yrjöä ja sitten hänen kirjojaan ja koteloitaan ja sitten taas toisiamme ja purskahdimme lopulta nauruun, jossa oli henkemme menehtyä. Koko hänen liikehommansa oli ollut pelkkää mielikuvitusta. Hän ei ollut penniäkään voittanut eikä penniäkään kadottanut.
Onhan se vanhempi ja kauemmin asuttu paikka, vai mitä Jaakko siihen sanoo?" puheli Mauno. Jaakko ei vastannut toviin aikaan mitään; näyttipä siltä kuin hän olisi kadottanut puheenlahjansa. Hänen rintansa aaltoili ja hengityksensä kävi harvemmaksi; näkyi selvästi, että joku sisällinen tunne ahdisti häntä. "Rakas, kallis on minulle tämä koti.
Olenko minä aivan hullu? Mitä minä ajattelen! Olenko kadottanut järkeni? Vai olenko ehkä mustasukkainen? Kenelle? Mikolleko? Tämä oli hänestä jo liiaksi naurettavaa... Hänkö, joka ... hänkö mustasukkainen sellaiselle...? Hän naurahti ylenkatseellisesti, kirosi hermojaan ja nakkasihe taas vuoteeseensa. Mutta hän ei sittenkään saanut unta silmiinsä eikä Elliä pois mielestään.
"Ettehän vielä milloinkaan ole sitä kokenut?" kysyi Lily epäileväisesti hiljaisella äänellä, joka ilmoitti hellää sääliväisyyttä, ja pysähtyi äkkiä, katsellen hänen kasvoihinsa. "Minä? En. Minä en vielä ole kadottanut ketään, jota niin hellästi olen rakastanut ja jota niin hartaasti olen toivonut saada jälleen nähdä.
Luutnantti ja ala-upseeri jäivät 50 sotilan kanssa kentälle. Kappalainen Oxenius Tammelan pitäjässä kysyi olinko kadottanut monta miestä, mutta minä vastasin: ei ainoatakaan. Pappi sanoi tahtovansa, kenenkään huomaamatta, saarnastuolissa kiittää Jumalaa, joka näin harvain miesten kautta oli niin suuren voiton antanut. Me saimme sota-arkun sekä kaikkien päällys-takit, tavarat ja hevoset.
Minä olen kadottanut kaikki, vaimon, lapset, kodon ja hyvän isännän mitäpä olisikaan minulla enää jäljellä, jos en enää voisi luottaa taivaasenkaan?" "Mitä sitte teette," vastusti Cassy, "kuin se hirviö huomenna uudestaan uhkaa ja rääkkää teitä? Minä tunnen hänet ja minua kauhistaa jo ajatellakin, millä kaikilla keinoilla hän koettaa saada teidän mieltänne muuttumaan.
Ajattelin ensin että Alan oli arvattavasti kadottanut hattunsa; mutta sitten johtui sade mieleeni ja senvuoksi pidin luonnollisempana että Alan oli varovaisuuden vuoksi pistänyt sen päällystakkinsa alle. Ajatellessani, että ystäväni oli pelastunut ja muistaessani hänen turhamaisuuttaan pukunsa suhteen, vetäytyi suuni hymyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät