United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ajatelkaa minuun lämähtää äkkiä ajatus, että hän onkin oikeastaan paljon korkeammalla minua, joka olin aikonut hänet nostaa alhaalta muka ylös! Tämä ajatus sekoitti minut pahan päiväisesti. Minä kadotin käsistäni päälangan siihen juoneen, jonka olin itse virittänyt. Millä tavalla minä oikeastaan aijoinkaan hänet nostaa? Olinkohan minä mikään hänen pelastajansa?
GRANSKOG: Samalla voisin minä pyyhkiä pois koko elämäni. Kun minä teidät kadotin, kuoli minussa kaikki, minusta tuli niinkuin puu, ilman iloja ja ilman suruja. Mutta en minä aina ole ollut tällainen. On minullakin ollut unelmia. Olen minäkin tahtonut tulla joksikin. Minä tahdoin lyödä leimani koko aikakauden arkkitehtuuriin.
Nyt lempi jää ja synnyinmaa, taa merten lähden loitos, kulta, taa merten lähden loitos!" Hän katseen Iirin-rantaan loi, miss' salaa vuotti haaksi; hän ratsuaan löi ohjaksin: "Hyvästi ainiaaksi! Kulta, hyvästi ainiaaksi!" Soturit palaa, merimies taas kotiin purttaan johtaa; mut iäks armaan kadotin, en koskaan häntä kohtaa. Kulta, sua koskaan en mä kohtaa!
Avainta kahta Fredrik II:sen tahdon ma kerran pidin, käänsin keveästi, sen sulkein, avaten, niin että kaikki muut miltei poistin hänen neuvostostaan. Virassa kunniakkaass' altis olin, ett' unen kadotin ja hengen melkein. Tuo portto, jok' ei keisar-palatsista irstaita koskaan käännä silmiänsä, hovien turmio ja kansain kuolo,
Niin, aika pelkuri, kertoi d'Artagnan; mutta tuo nainen, sangen kaunis! Kuka nainen? kysyi isäntä. Milady, sopersi d'Artagnan ja pyörtyi toisen kerran. Yhdentekevä, sanoi isäntä, kadotin kaksi, mutta jääpihän minulle tämä, jota saan varmaankin muutamia päiviä pitää. On siitä ainakin yhdentoista écu'n hyöty. Tiedämme että d'Artagnan'in kukkarossa oli juuri yksitoista écu'tä.
Erkki nosti tuolin lähemmä ja istuutui. »Vuosia on vierinyt siitä, kun tapasimme.» »Niin on. Paljon on tapahtunut.» »Paljon.» »Sinun äitisikin on kuollut.» Kävi kuin tuskan värähdys Erkin kasvoilla. »Kuollut on. Vähää ennen, kun Suomi suruun pukeutui, aloin omaa äitiäni surra.» »Siinä oli surua paljon.» »Niin oli. Paljon kadotin lyhyessä ajassa.» Erkin oli hetkisen vaikea salata liikutustaan.
Tyttäreni; minun kauniit tyttäreni! Minulla ei ole yhtään tytärtä enää. Minulla oli vielä yksi, ja hänet kadotin, kun hän aikoi morsiusvuoteeseen. Ei ollut tilaa kahdelle. Oih, niin on siis käynyt! Herran kosto on minua kohdannut. Näettekö hänet? Katsokaa! Tuolla on kuningas. Hän on Inger Gyldenlöven poika! Minä tunnen hänet kruunusta ja Sten Sturen sormuksesta, joka hänellä on povella.
Jälleen yössä valkeassa saaret, salmet uneksii, jälleen päällä metsänpuiden punapilvi purjehtii. Kaikk' on niinkuin ennen: eipä mieleni mun tuiretun. Mikä sorti äänen sorjan? Miks on sydän synkkä mun? Kadotin ma kerran naisen, jota raukka rakastin, silloin saman tunnon tunsin, silloin samoin aattelin: Tulee kesä, tulee talvi, eipä hetket autuaat, jolloin käsi kättä vasten unhotimme taivaat, maat.
Valheelliseks? Kelle? Ketä kohtaan? OTHELLO. Oi, Desdemona, poistu, poistu, poistu! DESDEMONA. Voi, päivää onnetonta! Miksi itket? Minäkö syypää kyyneliis? Jos kenties Isäni syyksi kotiinkutsumises Sa luulet, älä vihaas minuun pura; Jos hänet kadotit sa, myöskin minä Kadotin hänet.
Onko luultavaa, että minä olisin tahtonut koettaa tehdä häntä siksi, mikä itse olen, koska niin hyvin tiedän, mikä olen! Kun kadotin kaikki, mikä tekee elämän kalliiksi, oli se kaikkein haikein ajatukseni, että olin ijäksi hänestä eroitettu!" Mr. Peggotty, joka seisoi, toinen käsi veneen partaalla ja silmät maassa, pani toisen kätensä kasvojensa eteen.