Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ma ain olen merta lempinyt, Nuo vienot aallot sen Niin usein mieltäni viihti; Me suovuimme yhtehen. Mua onni eilen suuteli, Sen päivä jo on vienyt, Ja oikein tosilemmestä En pitkään aikaan tiennyt. Uteliaisuus naiset nuo Toi sylihini varmaan; Kun poveeni he nähneeks sai, Taas kadotin jo armaan. Ja toinen nauroi mennessään, Näin toisen kelmeäksi; Vain Kitty itki katkeraan, Kun luotani hän läksi.
"Te ette tiedä mitä hyvää se toimittaa; mutta sanokaa minulle suoraan, luuletteko että olisitte niin hyvä ihminen kuin nyt olette, jos ette olisi Jessie Wilesiä rakastanut?" "Jos olen parempi kuin olen ollut, niin se ei tule rakkaudestani tyttöön." "Mistä sitten?" "Siitä että hänen kadotin."
DESDEMONA. Oi, hyvä Jago, Kuin taas Othelloni ma voittaa voisin? Käy hänen luokseen. Kautta auringon, En tiedä, kuinka hänet kadotin ma!
En ymmärrä oikein, mitä armollinen herrani tarkoittaa. Tahdon sanoa sinulle jotakin, Hultman; minusta on tähän aikaan välistä tuntunut omituiselta, että juuri viime syksynä kadotin kuningatar vainajan medaljongin. Siinä talletin hänen kuvaansa ja hiuksiaan. Sotaan lähtiessämme panetti herttuatar siihen vähäisen kuparisormuksen renkaaksi medaljonkiin.
Kaikki näytti siis viittaavan siihen, että minä vähitellen kadotin valtani alkuperäisen ja paremman minäni yli ja yhä enemmän ja enemmän yhdistyin toiseen, pahempaan minääni. Tunsin, että näiden kahden välillä minun oli tehtävä valintani. Molemmilla luonteillani oli yhteinen muisti, mutta kaikki muut ominaisuudet olivat hyvin eri lailla jakaantuneet kummankin kesken.
Olin siis parhaalla tiellä ajalliseen ja ijankaikkiseen hukkaan. Kovaksi onnekseni kadotin, ennenkun tuota voin luullakaan, ajallisen onnellisuuteni. Eräänä päivänä nuhteli hyvä isäni minua isällisimmällä rakkaudella ja sääliväisyydellä syntisestä elämästäni; tämä liikutti sydäntäni; jo olin langeta hänen jalkainsa juureen ja rukoilla häneltä anteeksi.
Vaan tämä oli pelkurimainen lohdutus ja suureksi häpeäksi minulle, sinuun verrattuna, mutta tästä tunnustuksesta saatkin nähdä, että sen kadotin yhtä pian kuin sen sain, joka oli ansaittu rangaistus. Sillä hetkellä nimittäin, kun seisoin ikkunalla ja ojensin hänelle pistolin, juolahti se ajatus päähäni: nyt ei Ellen enää minun poissa ollessani puhu hänen kanssansa eikä taputa häntä olkapäälle!
Täällä Rossnitzissa se oli, jossa huomasin, että meillä oli liian vähä voimia tätä kurjuutta auttamaan, täällä kadotin kokonaan rohkeuteni ja herkesin enää sitomasta...» »...Maslovedissa kertoi rouva Simon, lepäsi kahdeksan päivää taistelun jälkeen seitsemän sataa haavoitettua. Enempi kuin heidän valitushuutonsa, musersi sieluani heidän lohduton tilansa.
Samana päivänä lähetin Sakari Wägerin Turkuun vakoilemaan, ja kun minä palasin, olivat venäläiset tappaneet vartiat ja vieneet veneen. Ajoin takaa venäläisiä laivoja ja kerran tuli niitä yht'aikaa kuusi kappaletta, jotta töin tuskin pääsin pakoon. Näinä aikoina kadotin minä neljä miestä.
Sittemmin tuli meidän välillämme täydellinen sovinto. Vaan koettelemukset eivät vieläkään olleet lopussa. Sattui näet semmoinen surkea onnettomuus, että kadotin varkaan käden kautta kaikki rahani. Siitäkös minulle hätä tuli!
Päivän Sana
Muut Etsivät