Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
»Vai niin», lausui Vilho, »enkö minä sitte ole kukaan? Enkö aina ole ottanut sinua ilolla vastaan? Ja äskettäin, kun äitini sanoi minulle: 'Miksi sinä Annin jälkiä aina kävelet?
"Siitäkö, että kävelet miehesi kanssa!" "Niin, mutta sukkelaa se on myönnä vaan! Minä en ollenkaan voi saada päähäni, että olisi mitään muuttunut eilisestä asti. Ja eilisiltana torui täti minua aika lailla, että yht'aikaa sanoimme hyvää yötä ja menimme yhdessä ylös portaita myöten." Portti oli lukossa ja täti itse tuli avaamaan.
Sinäkö meinaat anastaa minulta lapsen! Helisevissäpä kävelet, mies! Siihen ei ole pitkä aika, sano minun sanoneen, sanoi Pekkiläinen vihasta sähisten ja suurta päätään nyökyttäen sanainsa mukaan. Mikko hyppäsi pöydän takana pystyyn kuin lentoon lähtevä ja sanoi: Etkö meinaa totella sanaani?
ESKO. Elä veli kulta puhu niin kopeasti, vaikka voitatkin! TEEMU. Kiitä, ettäs kävelet vielä kahdella töppösellä! Kylläs sen tiedät. Makasithan tuossa kinttaana vaan. Eikä miestä leikillä kumota, ei vaankaan miestä leikillä kumota. ESKO. Tules toinen kerta! MIKKO. Niin, Esko, elä anna perään! ESKO. Tules toinen kerta, mies! TEEMU. Ei maksa se vaivaa. ESKO. Hän ei uskalla enään! TEEMU. Uskalla!
Kun sinä pääset valtiopäivämieheksi ja musta silkkihattu päässäsi kolmen aikaan päivällä kävelet Helsingin esplanaadilla, olen minäkin siellä, lennän ja merkitsen valkosella sinun mustan hattusi, että kaikki ihmiset, joiden ohi vaellat, nauruansa pidättäen tukkivat suitansa! Mutta mitäs siinä mehiläistenkään ja ampiaisten vihat ajan pitkään auttoi!
Sepä olikin oikein hyvä poika. Mutta missä sinä nyt olet, kun noin hienoissa kävelet? Olen rehtori Mellilän kasvattipoika. Tosiaankin! Onpa sinua onni potkaissut. Niin kai on, vastasi Joju huoaten. Tästä portista minun täytyy mennä. Hyvästi, Veitikka. Joju jäi kadulle. Hän oli nyt aivan lähellä Albertinkatua, missä hänen vanhempansa asuivat, ja oi, kuinka hän halasi mennä tuohon huonoon kotiinsa.
"Suntio on minun isäntäni vihollinen, sen sanon siltä varalta, että hän rupeaisi teihin hierautumaan". "Niin, niin, kyllä sinun kanssasi sopii puhella, näen mä, mutta sinun kasvosi ovat pöhössä; ei tuo pään sitominen mitään auta, kun kävelet avojaloin". "Minä olen jo tottunut siihen", sanoi Avojalka, "mutta kiitoksia vaan neuvostanne, koetan sitä seurata". Askeleita kuului ulkoa.
Jaana ei nähnyt, sillä hän oli liian huvitettu omasta keksinnöstään. Hetket kuluivat. Ihmiset harvenivat hänen ympäriltään. Poliisikonstaapeli, joka seisoi kadunkulmassa, oli jo jonkun aikaa seurannut silmillään Jaanan askeleita. Nyt lähti hän päättävästi hänen jälkeensä ja tarttui erään pimeän porttikäytävän kohdalla tytön käsipuoleen. Mitä sinä tässä kävelet? hän kysyi.
Sinä kävelet kerjuhaussa, sanoi hän itsekseen surumielisesti naurahtaen. Katriinan sanat kajahteli tiellä hänen korvissaan. Samalla lailla kuin Katriina varmaan moni muukin häntä surkutteli. Se häntä suretti, mutta surutunteensa hän koki poistaa, ja syytti itseään siitä ettei hän ollut miehekkäämpi.
Kyllä, kaikki valtiolliset vangit joutuvat ensiksi suojelusosastoon. No löivätkö teitä? Eivät, vaikka ei paljon puuttunutkaan. Kun minut vietiin sisälle, sain jäädä isoon etuhuoneeseen hetkeksi odottamaan. Mitäs seisot? Kävele! karjasi minulle eräs santarmi. Kuu minä aloin kävellä, karjasi toinen: Mitä kävelet, seiso alallas! Koettivat siten ärsyttää, päästäkseen lyömään.
Päivän Sana
Muut Etsivät