Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
MALVOLIO. "Ma käsken, ketä lemmitsen." Niin, hän käskee minua; minä olen hänen käskyläisensä; hän on emäntäni. Tämähän on selvää tavalliselle järjelle; siinä ei mitään vaikeutta. Mutta loppu? Mitä merkitsevät nuo kirjaimet? Jospa voisin ne jollakin tavalla sovittaa itseeni. Hiljaa! HERRA TOPIAS. A, niin, vainustappas vaan! Nyt hän on jäljillä. FABIO. Hurtta haukahtaa, niinkuin se vainuisi kettua.
OTHELLO. Sult' en mitään Ma kiellä; mutta mull' on pyyntö sulle, Se täytä: jätä minut hetkeks yksin. DESDEMONA. Ma kieltäisinkö? En. Hyvästi, armas! OTHELLO. Hyvästi, Desdemona! Oiti tulen. DESDEMONA. Emilia, lähde. Tee mit' oikkus käskee; Mlk' olletkin, min' olen kuuliainen. OTHELLO. Olento armas! Hukka sielulleni. Jos en sua lemmi! Ja kun en sua lemmi, Palatkoon alkutyhjyys! JAGO. Mun herrani
Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun häät on ollehet, käskee miesi, ja nöyrä on vaimo ja sois vaan mieliksi olla; vaan sitä ennen taas se on hän, joka käskyjä antaa. Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli hän, joka sitten mullen miehenä uskollinen oli kuolemahansa kuink' olin käskevä, korska ja kallis pyyteä, kunnes mun kotihinsa hän vei, miss' sitten tottelin riemuin.
Mutta kas, kun kerran olet vaimoni, laillinen aviopuolisoni, niin kyllä sun opetan juoksemaan narrin retkillä ja kuulemaan tyhmän Galilealaisen kirottua oppia. Toki nyt käskee viisaus, että hallitsen mieltäni vielä ajan tuonnemma, vaikka paisuukin sappi. Mutta tuleepa tästä vielä luku laulun perästä, tulee. SAKEUS. Rukoilitko taas? Vaan sano: ah! eikö ole hän oivallinen lapsi!
Meluava joukko vaikeni isännöitsijän lujan äänen masentamana. Silloin kuului yht'äkkiä kuiva, terävä ääni kysyvän: Kuka se on, joka täällä käskee? Outo matkavaatteisiin puettu mies seisoi kädet puuskassa portilla.
Laiva ei koskaan joudu vihollisen mielivallan alaiseksi niin kauvan kuin ruutia löytyy säiliössä. Kun kaikki toivo on lopussa, käskee katteini sytyttämään luntun ja räjähdyttämään laivan ilmaan.« »Mutta emmehän ole missään laivassa?« »Sama se. Ruutia ei tule puuttumaan.
Intoon uuteen noin rivit rohkaistuiksi kun saatte, niin mepä muut asetumme jo tässä akhaijeja vastaan, vaikk' ylen suuri on ahdistus, hätä niin näet käskee.
Vinitius käski paikalla päästää hänet sisään. "Hahhah!" huudahti Petronius. "Enkö sanonut sitä! Kautta Herkuleen, pysy vain tyynenä! Muuten hän kohta käskee sinua, etkä sinä häntä." "Tervehdys ja kunnia jalosukuiselle sotilastribunille, kuten myös sinulle, herra!" lausui Chilon, astuen huoneeseen.
Ja hän istui odottaen, milloin Laura taas käskee jostakin toisesta huoneesta, kun näkyi jo järjestäneen vaatteet ja menneen. Mutta kauanpa hän sai nyt rauhassa istua. Niin kauan, että hän siihen viimein kyltyi ja lähti katsomaan, missä Laura on. Ei kuulunut ei näkynyt.
«Mutta Petrea, niin! te armaat, nyt on liika myöhä huutaa «mutta Petrea»! Nyt tunnette assessorin salaisuuden; nyt voitte tehdä niin kuin omatuntonne käskee. Minun on paatunut! Kauhistukaa ja pelätkää vaan tekoani minä en siitä välitä! Julistakoon koko maailma minut pannaan minä en siitäkään välitä! Eeva! Leonore!
Päivän Sana
Muut Etsivät