Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hulluko minä olen? hän mutisi itsekseen, ja nieli, ja ryki. Ei apua, tuo karvas pala vaan paisui. Rouva palasi kyökkiin takaisin. Lopo kumminkin ennätti pyyhkiä silmistään vedet, ettei rouva mitään huomannut. Ehkä minä nyt sitten menen pois ja tulen huomenna hakemaan niitä tavaroita. Ei, elkää menkö vielä. Riikka keittää kahvia. Antakaa olla. Juonmahan sitten toisen kerran. Pian se joutuisi.
Edullisimmissa oloissa ovat tähän asti olleet Unkarilaiset ja me Suomenmaahan asettuneet Suomalaiset, koska meillä on kaikki sivistyneiden kansain ehdot ja olomuodot sekä mahdollisuus omaa kansallista elämää säilyttää. Vieraalla maalla. Yksinäin, yksinäin täytyy pois mun rientämäin! Silmän täyttää kyynel karvas, loitos jäi mun maani armas, kauas kallis synnyinmaan'.
Häneltä pääsi voittamatoin, polttava itku, mitä tuhkien hän nyt kiirehti rovastin luokse, kun tiesi hänen kamarissaan olevan. Ovessa tullessaan jo alkoi: "Aivan kuin helvetin aallot ovat meitä hukuttamassa, kun vielä sekin ruumiin leikkeleminen on lauantaina. Et usko Hermanni, kun minun on karvas mieli, kun juuri nyt piti kaikki sattua yhteen."
Vielä nytkin tuntui karvas petäjä leivässä, vaikka se vuosi vuodelta oli vähentynyt. Hän kulki nyt työssä, vaan työ ei tahtonut sujua häneltä. Hänen sydämensä oli rauhaton. Hän ei alussa itse tuohon syytä tiennyt. Kirjoja oli hänellä hyvin vähän, ja ne, mitä hänellä oli, oli hän jo monin kerroin lukenut.
»Elämän karvas kokemus oli nyt muka minulle osoittanut, etteivät aatteet ja ihanteet kelvanneet mihinkään. Kaikki tyyni oli vaan nuoruuden hullutusta. Tasa-arvoisuuden toteuttaminen oli maailmassa mahdotonta. Yhteiskunta ei liikahtanut meidän aatteittemme vaikutuksesta. Päinvastoin, mitä lujemmin siihen jyskytti, sitä selvemmin sain huomata, kuinka kallion kova se oli.
Ruoka oli ruumenista, Puista purtava kovista, Oljesta oma osamme, Petäjästä pellon siemen, Karvas leipä lehdiköltä, Mämmi männystä mäeltä, Suosta suolat, suurusjauhot, Varsin vehoista valitut, Vesi säätty särpimeksi, Sinukka sianlihaksi!
Uudelleen ja yhä uudelleen, puhellessaan hermostuneena ja teeskennellen, juolahti mieleensä Robertin karvas, rankaiseva ilme, uudelleen hän näki hänen käsivarret ristissä, pää hiukan alaspäin, näki rypistyneiden silmäluomien alta kovan, mustan katseen, joka sattui kuni terävä miekka.
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
Karvas pala oli kerran päässyt hänen kurkkuunsa nousemaan, ja hän tiesi jo vanhasta kokemuksesta, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä noin vain tilauksesta alas nielaistuksi. Toiset nauroivat ja kääntyivät katsomaan sekä häneen että Liisaan. Johannes oli olevinaan kuin hän ei olisi kuullut mitään ja istui päätään kääntämättä paikallaan.
Kokea saat sa, kuinka syödä karvas on leipä muiden sekä kuinka raskaat on nousta, laskeutua mieron portaat. Mut enin painava sun hartioitas on seura huono, tuhma, jonka kanssa kurjuuden alhoa tuot' astuskelet. Ilkeyttä houkkain, kiittämättömyyttä sa heiltä niität; vaan senjälkeen pian punertuu otsa heiltä eikä sulta.
Päivän Sana
Muut Etsivät