Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jussin hukunta oli isoin asia ja siitä sitä puheltiin pitkään. Ja mainittiin Jussista yhtä ja toista hyvää. Hiljaiseksi ja uutteraksi häntä kukin kiitti. Puheltuaan ja tupakoituaan otti Erkki liivinsä taskusta arkun avaimen, vetäsi arkun penkin luo ja alkoi katsella mitä siellä arkussa oli.
Masentuneet olivat miehet. Jussissa herännyt vanha rakkaus oli niin alkuunsa tukahdutettu. Kyynäspäät polvien nojassa hän imi piippuansa, katsoi lattiaan ja jo huokasi lopulta: »Olisi tässä aika lähteä jo kotiin päin.» »Eihän tässä nyt vielä mihin ole kiirettä. Ennättäähän tuonne nyt Liperiin, vaikka myöhemminkin lähtee!» esteli Kaisa. Mutta Jussista se estely tuntui ivailulta.
»Kyllä Jussista suutari tulee.» Lomppi pani piippuunsa. »Se on, tuo Lomppi, sellainen ilkeännahkainen, mutta ei sitä pelätä tarvitse», kuiskutti Esa suutarille. »Enkä minä juuri kesken pelkääkään», tuumi suutari. »Mutta, antakaahan nyt, suutari, viinaryyppy», alkoi Lomppi uudestaan. »Ei ole tässä viinoja.» »Köyhäpä sinä olet.» »Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.»
»Ohho, kovinpa alas se sitten meneekin», sanoi Miina, joka toisella puolen huonetta nelinryömin lattiaa luuttusi. Ja Miina nauroi, että valkoiset hampaat suusta kiilsivät, ja pyyhki nuttunsa hialla hiuksia hikiseltä otsaltaan. »Vai vuurmanni siitä Jussista paneksen.» »Mikä sitten? Eikö se ole yhtä hyvä ammatti kuin joku muukin. Ja sillä elää.
Eivätkä Vatasen lehmätkään olisi olleet hyleksittävää tavaraa, varsinkin kun otti huomioon, miten kallista oli maito kaupungissa ja miten kunnon miehiä oli ollut koko Vatasen suku aina ukko Jussista lähtien. Sitä miettiessään ei hän keksinyt muuta miehille sanottavaa kuin huomautuksen: »Tuo porsas näet ryvetti hameen siinä syöttäessä!»
»Hampsittiinhan siitä enimpiä heiniä... Vaikka onhan siinä meidän talossa sitä muutakin heinämaata.» »Onhan siinä suuret nurmet», vahvisti Antti, ja nyt hänkin arveli: »Tarpeenhan siinä olisi oma lehmien ruokkija sinullakin...» Jussista se oli mieleen, mutta hän rupesi nyt panemaan vähän vastaan tenäten: »Tuleepa tuossa toimeen ilman sitäkin.» »Tuleehan sitä», yhtyi Antti häneen.
Mutta Antti muisteli unessa kuulleensa eukkojen puheen Hyvärisen tytöstä ja Jussista, ja eikös hänen päähänsä pistänyt jo ajatus kehittää asiaa, varsinkin kun hän oli Hyvärilään menossa. Sen ajattelun johdosta vaiettiin hetkinen. Jussi odotti, että Antti rupeaisi häntä houkuttelemaan naimaan Hyvärisen tytön, tai alkaisi edes puheen sinne päin.
»No voi, voi sitä Vatasta!» kummeksi Kaisa, ja Antti puolusteli Jussin vaatimattomuutta, selittäen: »Se ei tämä Vatanen niillä rikkauksillaan kerskaile... Se on koko Vatasen sukumanni ollut semmoista, että ei se kehu varallisuudellaan niin kuin muut rikkaat.» Vatasen suvun hyvät ominaisuudet olivat jo tarkastellut aina Jussin isän isästä, ukko Jussista lähtien.
Vaikka siitä nenästähän ne ovat sitä morkanneet, se kun on semmoinen potaatti», myönsi Miina. »No eipä tuo ole Hyvärisenkään tytön nenä sen koreampi... Ja punapää on vielä koko tyttö, niin jotta mitäpä tuo hänkään siitä Jussista yrmii.
Päivän Sana
Muut Etsivät