Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
ROINILA. Asiaan! SANNA. No niin! Kun nuo konnat olivat ajaneet pois, nousin minä pensaan takaa, johon olin kyyristynyt, ja juoksin kosken rantaa alas, ja vaikka kuu samassa meni pilven taa, näin kuitenkin niin selvään kuin teidät tässä nyt ihmisen ruumiin nousevan veden pinnalle, mutta virta vei sitä mukanaan kauvemmaksi, ja sitten se taas näytti vajoavan alas. ELLI. Taivahan vallat!
Minä panin käteni ristiin ja suljin silmäni; silloin kuulin kuinka hän päästi kirouksen ja sitten heitti pyssyn olalleen ja syöksyi ulos. Ajattelin heti: nyt hän tahtoo raivata isän pois tieltä! Ja kun näin hänen rientävän nostosillalle kaksi verikoiraansa mukanaan, juoksin sukkelaan puiston läpi ja Kissanportaan yli kylään, viedäkseni isälle sanan, että hänen henkensä oli vaarassa.
VARRO. Kyllä, kiitos. Tuo lasi vettä, juoksin niin nopiasti. Naiset ovat sentään hirveitä; jos heidän kanssaan vähänkään lasket leikkiä niin luulevat heti että olet korvia myöten rakastunut. Mikähän rouvan päähän pisti koska niin kiirellisesti kutsui vaikka äsken ajoi ulos? Tehkää hyvin. VARRO. Kiitos. VARRO. En. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitatte? VARRO. Millä?
Maria Ivanovnan kohtalo minua kaikista enemmin huoletti. Missä hän on? kuinka hänen on käynyt? Ennättikö hän päästä piiloon? Onko hänen piilopaikkansa turvallinen?... Levottomana astuin kapteenin taloon. Kaikkialla oli siellä tyhjää; tuolit, pöydät, arkut kaikki pirstoina, astiat palasina; kaikki oli huiskin haiskin. Minä juoksin portaita ylös, ja ensi kerta astuin Maria Ivanovnan kamariin.
Ehtimättä korjata edes mustepulloani ja päällystakkiani syöksyin ulos ja juoksin talojen suojassa ylös vartijavuorelle. Kaksi vartijana olevaa saarelaista istui täällä kaikessa rauhassa päivälekolla viimeistellen tekemiään lusikoita, kauhoja ja ämpäreitä. Iskin viivyttelemättä tulta ja sytytin rovion palamaan. Mutta viholliset olivat kohta huomanneet savun ja arvanneet, mitä sillä tarkoitettiin.
Joskus juoksin saunalle, meninpä vielä rantaankin asti. Mutta äiti oli varoittanut minua, että en menisi yksin rantaan. Sentähden pysyin mieluummin pihasalla. Pihamaa oli nurminen; ainoastaan pari polkua juoksi sen yli. Toinen polku vei navettaan, toinen saunaan; saunaan vievästä polusta erosi sitte ison kiven luona tie lähteelle. Lystikseni juoksentelin polkuja pitkin.
Mutta mitä minulla on tuttavista? Ilman niitäkin on minulle koko Pietari tuttua. Senpä vuoksi näytti minusta ikäänkuin kaikki minut jättäisivät, kun koko Pietari yhdellähaavaa läksi liikkeelle ja meni maahuviloihinsa. Kamalalta tuntui minusta jäädä yksinäni ja myötäänsä kolme päivää juoksin minä murheessa ja tuskassa, tarkoituksetta, läpi kaupungin, käsittämättä, mitä minussa tapahtui.
Sen oven edessä tunkeili ihmisiä ja minä kuulin lapsen äänen. Minä juoksin sinne ja tunsin Henryni. Hän silloin kiskasihe irti muutamilta miehiltä, jotka koettivat pitää häntä kiinni, juoksi minun luokseni ja tarttui minuun hätäisesti kiinni.
Tämä tapaus harmitti minua hyvänpäiväisesti. Säikähtyneenä nousin hyvin vitkaan ylös. Kun vähän aikaa seisoin, alkoi veri nenästäni vuotaa ja minä juoksin kaivolle. Veren vuoto nenästäni saattoi äitini ulos minun tyköni, sillä hän oli sen akkunasta nähnyt.
Tosia lensi kynä alussa usein pöydän alle ja minä juoksin kuumentunein päin kyynelsilmin metsään; mutta minä palasin myöskin huoaten takaisin, otin pienen terästirannin hitaasti lattialta ja rupesin jälleen maalaamaan, kunnes kopioiminen tykkönään oli tarpeeton ja somat, vakavat, paperille piirretyt kirjaimet tulivat ajatusten eloon saattajiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät