Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Sentähden juoksin minä hakemaan apua naapurivaimoilta, jotka tulivatkin ja panivat äitisi vuoteelle; minun isänikin kävi täällä, mutta hän sanoi, ett'ei tässä ollut mitään tehtävää, minun pitäisi vaan istua ja rukoilla, kunnes äitisi tulisi aivan liikkumattomaksi."
Minä luulin kauan, että hän ajoi minua takaa; sentähden juoksin minä kaikin voimin, kunnes järven ranta seisotti juoksuni, ja minä melkein sorruin maahan parkuvan kuormani kanssa."
Qvinion'ille sanomaan, kun oli hänen vuoronsa tulla maksetuksi, että minä olin mennyt muuttamaan arkkuani Tipp'ille, ja, lausuen viimeistä hyvää yötä Jauhoperunalle, juoksin tieheni.
"Katsokaa, sade on jo hiljennyt ja pääsenhän puitten suojassa Karolinenlustiin saakka sallikaa minun mennä!" Niin sanoen seisoin jo ulkopuolella ja juoksin jokea kohti; rajuilma raivosi entistä väkevämmin; kohta paikalla tulin läpimärjäksi.
Minä riensin tai oikeammin juoksin kuin takaa ajettu metsäneläin kotiin ja lapseni toivoton itku lakkaamatta kaikui korvissani. Ihan hengästyksissäni syöksyin Legreen huoneesen, kerroin hänelle, mitä olin nähnyt ja kuullut, ja rukoilin hänen apuansa. Hän vain nauroi ja pilkaten selitti pojan nyt vasta pääsevän hyville päiville.
Hän milloin katosi näkyvistäni, milloin tuli näkyviin, milloin uudestaan katosi; minua milloin lyötiin ruoskalla, milloin ärjyttiin; milloin olin alhaalla lo'assa, milloin ylhäällä taas; milloin juoksin jonkun syliin, milloin syöksin pääni johonkin patsaasen.
Mitä poliiseilla on täällä tekemistä? kysyi Anna, joka myöskin näytti levottomalta. He uhkaavat särkeä salin oven, ellei sitä aukaista hyvällä, selitti Stiina-muori; mutta minä juoksin ensin kysymään neidiltä, mitä on tehtävä... Kuulkaa, kuulkaa!... Nyt ne jo särkevät ovea! Ulkoa kuului rajua kolkutusta.
»Kruunun miehet», huokasi Vappu. »Minä olin Marjalan harjulla tekemässä kylpyvastaa, kun ne tulivat, ja kun näin heidän tulevan, juoksin palolle ajamaan lehmää niin kauas, ett'eivät he sitä näkisi, ja lehmä meni ja sillä tiellään se on.» Emäntä mietti vähän aikaa. »Eikö se ollut punainen ja valkoinen pilkku otsassa?» »Juuri niin. Kyllähän te olette useinkin nähneet minun Omenani.»
"Hävytöntä!" mumisi hän hampaittensa välissä, kuitenkin niin ääneen, että minä voin sen kuulla, ja meni sisarensa huoneesen, sillä välin kun minä ääneti ja ujona juoksin pois. Niin, hävyttömyyttä se oli maailman mainiota isääni kohtaan!... Minä juoksin kuin takaa ajettuna puutarhan lävitse ja riensin mitä syvimmin liikutettuna Karolinenlustin rappuja ylös.
Tukasta vuan sai isä, mutta mie juoksin pakoon!» Ne asiathan ne olivatkin heillä yhteisiä elämän vastuksia. Manasse murisi nyt synkkänä: »Mutta vaikka miten löisivät, niin en vuan mää kouluun enkä sano iitä!» Sehän nyt oli Hikustakin aivan luonnollista. Hän vahvisti: »Ennen mäntäsj vaikka minne, mutta ei vuan kouluun... Eihän männä Manasse!» »Eikä männä!» tuli myrtynyt murahdus vastaukseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät