Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
No niin, tanssikaa nyt, sillä niin käy keveämielisten! Hyvää yötä, lapset, minä olen väsyksissä." Hän meni: soitto alkoi; mutta nuo joksikin kalvakot naiset ja herrat, jotka kyllä tanssivat käskyn mukaan, eivät juuri olleet puheliaita eikä iloisia. Joulu lähestyi lähestymistään.
Uljaana ja kunniassaan Hän istui Fjalar, kuningas Gauthiodin. Voittoa mont' on kokenunna, Siksipä tulta silmässä harmaapään. On joulu ja siksipä nyt Kesk'talven juodaan kestiä linnassa. Soittoja leimuu sadottaisin, Sankarijoukko salissa riemuitsee. Alf, Versete, Kare ja Rafn, Sodissa kestäneet, jalo Ingul myös, Raivurinsurma Hadding, Agnar, Vaikkapa nuoret, kuulut jo runoissa,
"Sinäkään et sitä milloinkaan kurita, vaikka se on niin vallaton", lisäsi vaimoni noin vaan ohimennen, varmuuden vuoksi, sillä saman ajatuksen on hän jo ennen lausunut vähintäin tuhannen kertaa. Hm. Astun saliin. "Kuuleppas, Jaakko, mitä sinä nyt olet tehnyt?" "Minä vaan laitan nämät kauniimmaksi, kun joulu tulee meille."
Minä luulen, että ne lähettää meille Jumala. Ne ovat hänen enkelejänsä, jotka näkymättömin käsin koskettavat meissä kieliä, joita emme voi itse soittaa. Suurilla runoilijoillakin on se lahja. Minusta tuntuu ihan, kuin olisi jo joulu, ja kohtahan se onkin, sanoi Naimi. Pappa, saako Lauri tulla jouluksi kotiin, vaikka onkin niin pitkä matka? Kun nyt on minun viimeinen jouluni.
Olipa joulu joutumassa, Pesinpä mieki tupani, Lakaelin lattiani, Laitoin kaunoni kalahan, Armahani ahvenehen; Ei kauno kaloja saanut, Armahani ahvenia. Otin verkkoni olalle, Kiviriipat rinnoilleni, Kalakontit kannoilleni, Läksin mie itse kalahan. Potkin saaren, potkin niemen, Potkin kohta kolmannenki; Sain kaloja kaikki saaret, Joka niemen nieriäitä.
Sitte satoi enemmän lunta ja tähtiä ei enää näkynytkään järven pohjalla. Toivottu, ikävöitty talvi oli tullut maille, mantereille. Tuuli puhdisti metsän, petäjikkö näyttihe valkoisen lumen rinnalla entistä tuorekkaammalta, entistä vehreämmältä, pitkät talvi illat kuluivat rattoisasti loimoavien pystyvalkeiden ääressä. Lähenevä joulu loi töihin, tehtäviin taikamaista siloa, kiiltoa.
Hyvin, äiti, paljon paremmin, minä en ole isoon aikaan henkinyt niin keveästi kuin nyt. Jumalan kiitos! Kyllä saat joulukuusen sisälle. Joulukuusi sytytettiin ja asetettiin sohvan eteen, jossa Göthilda huokaili. Sisarukset istuivat hänen vieressänsä ja laskivat leikkiä; oli taasen olevinaan joulu. Göthilda hymyili.
Kyll' olis minullenkin Siell' ehkä soppinen, Ja lämmintä ja ruokaa Köyhänkin lapsellen. Mut mua äiti armas Odottaa kodissaan, Ja paras joulu=ilo On hänen seurassaan. Kun äiti tulen laittaa Nokiseen uunihin Ja sarvileivän taittaa, On joulu meilläkin. Lapsien elämästä, 1875.
Kerran hän siitä puheli miehelleen ja viittasi arvellen siihen miten he joulua viettäisivät, mutta hän vaan katsoi häneen vakaasti, melkein uhkaavasti ja vastasi sitten: "ne päivät ovat meille niinkuin muutkin päivät, meille ei enää joulu tule, meillä ei ole ketään, jonka kanssa sitä viettäisimme, ei ketään, jolle saisi antaa..."
Hän ja Bruuno laskivat kilvan sekä päivät että tunnit, mitkä vielä olivat jäljellä ennen kotimatkaa, ja Helka kuunteli heidän puhettaan vähän surumielisenä. Tietysti joulu kaupungissakin tavallaan oli hauska tuumi hän mutta ettei se ollut sellainen kuin joulunpyhät kotona Kerttulassa, sen hän kyllä käsitti serkkujen innostuneista kertomuksista.
Päivän Sana
Muut Etsivät