Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Kas John, tuolla onkin sinun Anderssonisi ja hevosesi aidan luona, isoäidilläsi olikin hyvä muisti, huomaan minä ja nyt sinulle tulee hauska joulu! Tietysti! Tulkaa tekin katsomaan John oli heti valmis sovintoon. Kiitos tarjoomastasi jouluiloasi »tyhmälle sedällekin» tohtori vastasi hymyillen minä seuraan ajatuksillani teitä sinne kotia hyvästi!
Rouva Bergendahl kätteli heitä kaikkia ja kehoitti heitä tulemaan kiltiksi lapsiksi, jotta olisivat iloksi Jumalalle ja vanhemmillensa. Nyt lapset läksivät, isot pannukaakkupytkyt nenäliinoihin sidottuina säästöksi kotiväelle; mutta talossa vietetty joulujuhla loisti heidän mielessään kuten aurinko koko vuoden ajan. Oi joulu, ken kyllin voi kiittää ihanuuttasi! Uusi vuosi.
Ja koukkuselkä suortuu Niin kaikk' on mielissään. Ja hyvä, lämmin, hellä On mieli jokaisen: Oi, jospa ihmisellä Ois joulu ainainen! Mitähän tarkoitti Tyttö, kun kirjoitti Nimensä ikkunaan? Syvähän piirsi sen Timanttipuikkonen, Lasi ei tunne vaan. Timanttipuikkonen Oletkin, tyttönen, Sydäntä säästä vaan! Miksi et säästänyt? Sydäntä särkee nyt, Polttaa hullunaan.
"Teimme nyt juuri hauskan matkan, oli Joulu ja tähtitaivas..." "Olinko minäkin mukana?" "Olit ja ensimäisessä reessä." Vieraat viipyivät kauan onnen ja rauhan kodissa. Hyvästijättäissä ei Johanna antanut kättä Tapanille, jotta ei tämä millään muotoa voi huomenna, ennen kotiinlähtöä, olla käymättä talonpuolella.
Näin päättyi lasten viimeinen joulu Hagetorp'issa. Tuskin oli kuukausi kulunut, kuin Göthilda pyysi äitiltänsä eräänä ehtoona saada nähdä joulukuustansa.
Enkeli vaikeni; Jumala vaikeni; vaan ihmiset maailmassa melusivat hirveästi. Pienen pienet puuhat, turhat, joutavat askareet täyttivät heidän sydämmensä, eikä moni kohta muistanut että Joulu olikaan, eikä suinkaan moni tietänytkään, että oli Joulunenkeli, joka oli ollut tarjoomassa taivaan lahjoja ja kirjoittanut Jumalan kirjaan kaikki, mitä hän näki.
Halkeilevat ne vielä silloin tällöin, mutta se on kuin unissaan huokailemista. Joulu juhlista jaloin, sanotaan. Ja jalous kuvastui minulle lasna ollessani aina jonakin suurena, vankkana, leveähartiaisena urhona, melkein jättiläisen kokoisena miehenä, joka pimeyden kupukantta hartioillaan kannatti, ettei se aivan kokonaan saanut muserretuksi maailmaa alleen. Silläkin on osansa joulun jykevyyteen.
Mandi tulee myöskin", kysyi nuori lukiolainen, joka nyt astui sisään. Hänen vanhempansa asuivat lesken talossa ja poika oli äskettäin palannut Turusta joululomaa viettämään. "En nyt jouda. Erkki tulee kohta kotiin ja siksi meillä täytyy olla joulu valmis." "Erkki, aina vain Erkki. Ikään kuin ei muita ihmisiä olisi maailmassakaan!
Hekinhän äidin kanssa olivat jo kesällä päättäneet keittää ensi jouluna riisiryynipuuroa ja sitä varten jo silloin äiti pani viisikolmattapennisen säästöön paperikääryssä piirongin pieneen laatikkoon isä vainajan kirjelippaaseen. Kuta lähemmäksi joulu joutui, sitä useammin mieleen muistui riisiryynipuuro ja sen suuremmaksi joulun juhlallisuus kasvoi kuin myös kiihkeämmäksi sen odotus.
Se taivas kaunihina kaartuu kerran, kun kansat merten poikki kättä lyö, kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, kun joka lapsi lemmen leipää syö; ja itse Luoja jättää taivahansa, käy alas onnenkruunu otsallaan, ja jokaisell' on joulu rinnassansa, jumalat vanhat syntyy uudestaan vain silloin, silloin on onni. AURINGONS
Päivän Sana
Muut Etsivät