Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Yhä suuremmalla varmuudella tiedettiin huhuta pian tulevasta rauhasta, ja suloisilla toiveilla antauivat kaikki iloisesti sitä odottamaan. Niin oli joulu ehtinyt.
Joulu lähestyi ja kaikki olivat vilkkaassa liikkeessä valmistuaksensa iloisesti viettämään ihanaa juhlaa. Kauppapuodit levittivät kauneimmat tavaransa nähtäviksi ja ihmiset kävivät ostoksilla. Pieni lintunen lensi ikkunalaudalle, katseli tuokion Petreaa, visersi iloisesti ja lensi pois. Mutta se jätti jälkeensä raikkaan tunnelman Petrean rintaan.
Mutta koska nyt on joulu, ja kun sinä muistaakseni jonkun kerran ennen olet tarjonnut mulle rahoja, niin en minä nyt tahdo kieltää sinulta sitä iloa. Onhan nyt jouluaatto vai miten? Sinun ei pidä panna pahaksesi", lisäsi hän tuttavallisesti hymyillen ja muka korjaten kaulustaan.
Se on laaja kuin taivaan kansi, kova kuin kallio, vankka kuin ikivuori. Sanat painuvat lapsen mieleen. Ja sen kaiken tähden kai hänestä tuntuu, että joulu on niin jykevä juhla, kaikista juhlista jaloin ja jykevin. KEV
Tyhjällä vatsalla kävivät he maata, leppyneinä ystävinä taas. Mutta joulu oli tulossa. Talon isännän perheessä valmisteltiin joululahjoja mikä ennätettiin. Talon rouva oli hyväsydämminen: joulupuuhissaan muisti hän muitakin kuin oman perheensä jäseniä. Hän sanoi kymmenvuotiaalle Bertha tyttärelleen: "Ullakkokamarissa asuu maisteri; hänelle ei mahda kukaan joululahjoja tehdä.
Tule kekri, jouvu joulu, Sekä pääse pääsiäisen! Kyll' on kystä aitassamme, Paljo pantua eloa, Sirkan reisi, paarman jalka, Peiposen peräpakara, Sammakon sakarivarvas, Sisiliskon silmäpuoli. Syitä vajavaisuksiin.
Pikku Jaakolle oli tulossa hauska joulu. Hänellä oli äidille joululahja. Arvokas lahja, joka oli riemastuttava äidin. Se oli pantu puodissa sievään paperilaatikkoon niin että jo ulkoapäin näytti lahja arvokkaalle. Mitä oli sisaren lahjat tämän suhteen? Kaikki yhteensäkin? Ilmanaikojaan vain! Hän oli nähnyt kaikki heidän lahjansa, joita heillä oli vanhemmilleen ja toisilleen.
Viimeinkin lähestyi sitten joulu ja silloin sain minä tulla kotiin, sillä äiti oli sen luvannut. Ja kaiken sen jälkeen mitä vuoden varrella olin kärsinyt muodostuikin tämä jouluilta minulle ikimuistettavan iloiseksi. ENSIM
Korvia hyväili palavien puitten pauke ja räiske ja lieskan humina. Niin että ajatusten oli helppo liikkua ja keikkua vapaina ja irrallaan kaikista ohjaksista. Molemmat tuijottivat uuniin, Nikkilä ja Elsa, ajellen ajatuksillaan. Nikkilä ajatteli menneitä jouluja, varsinkin merkillisimpiä. Semmoinen oli ensimmäinen joulu naineena miehenä. Hän oli nuori työmies, terve ja iloinen.
Eevi tunsi tämän ja päätti siitä Heikin rakkauden loppuneen. »Jos lie sitä ollutkaan», ajatteli hän katkerasti. »Mitä mies semmoinen kuin Heikki tiesi rakkaudesta ja sen voimasta?» Näin oli aika kulunut, joulu oli jo ohi, ja uusi vuosi oli alkanut. Pian alkaisivat kinkeritkin, ja Eevi jäisi silloin yksin kotiin koko viikoiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät