Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja samassa lennättää Liisa rautansa pöydältä hellalle, entisessä herrassalissa on näet suuri, punainen tiilihella, ja alkaa siellä hääriskellä käsi kahvipannun sangassa, ja juttelee: »Eihän mitä, jopahan tästä nyt puuhaa; onhan herralla aikaa, äiti kyllä tulee. Ja kun en ennätä olla seurana, on minulla noita postikortteja, kauniita, katselkaa noita, ensimmäiseen hätään...»
Mutta vähän matkan päässä olisi talo, jossa asuisi ... tai sitä taloa ei olisi, vaan etempänä olisi kuninkaan linna, semmoisessa laaksossa hyvin synkässä metsässä, ja sieltä linnasta tulisi kuninkaan poika ja näkisi heidät, kun he siinä kivellä istuisivat ja laulaisivat ja kummallakin lintu kädellä, ja se kuninkaan poika... »No jopahan alkoi vyyhti juosta», sanoi äiti. Tosiaankin.
Lopulta ei tupaan jäänyt muita kuin Aapo ja Tuomas, joka tämäkin, kopistettuaan »kahvit» piipustaan, alkoi haukotellen hakea nuttuaan naulasta. Mutta Aapo liikautti itseään lasin kohdalle ja kysäisi: Joko sitä aiotte levolle mennä? Jopahan se lie makuunkin aika vanhaa enemmän nukuttaa kuin nuoria, ja jopa näkyvät pojatkin täältä urjenneen. No, enhän saa nutustani selvää, mihinkähän sen paninkaan.
Niin, ja minä juoksen pakoon, sanoi Hermanni nostellen jalkojansa, niinkuin jo olisi lähtö lähellä. Ennenkuin Hermanni lähti ilmoittamaan toisille nuorille isänsä poissaoloa, sai hän Hintiltä lisäasiaksi sen, että sanoa Matille kaikessa salaisuudessa, että Hintti on kutsunut käymään. Mitä maksat, niin sitten sanon, kiusasi Hermanni. Jopahan sinä siinä väsynet. No enpä sano, koska et aio maksaa.
Ja Juha oli aivan varma siitä, että kaikki taas oli hyvin, kun näki Marjan tulevan tuvasta, ei enää työryysyissään, vaan pyhävaatteissaan niinkuin vierasta vastaan. Ja eikö tulekin vastaan? On ensin aittaan menossa, mutta pyörähtää rantapolulle ja rientää ihan rientämällä luo niinkuin olisi ihastunut, että jopahan tulit, Juha!
Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta ... jopahan viimeinkin. Sitten kai se kohta rukkinsa ääreenkin istuutuu... Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, lähti Matti lämmittelemään. Löi kassaransa havutukkiin ja ajatteli, että »kun ei uskone, niin olkoon uskomatta ... ei se mikään uskonkappale olekaan».
Huoneeseen tultua alkoi tarkempi tutkinto, siinä ei auttanut syrjäileminen, täytyi seisoa suorana. Jopahan sinä rikoit lupauksesi ja joit siellä, potuutteli Laara. Näytä rahat tänne! Nolona kaivoi Reittu kukkaronsa, josta löytyi ainoastaan muutamia lantteja. Tässäkö ne ovat kaikki? Siinä ne ovat, alkoi Reittu selittää.
Lopulta ei tupaan jäänyt muita kuin Aapo ja Tuomas, joka tämäkin, kopistettuaan "kahvit" piipustaan, alkoi haukotellen hakea nuttuaan naulasta. Mutta Aapo liikautti itseään lasin kohdalle ja kysäsi: "Joko sitä aiotte levolle mennä?" "Jopahan se lie makuunkin aika vanhaa enemmän nukuttaa kuin nuoria, ja jopa näkyvät pojatkin täältä urjenneen. No, enhän saa nutustani selvää, mihinhän sen paninkaan."
LIINA. Mutta jos sattuisi tulemaan vielä toinenkin kosia? HEISKANEN. Jopahan tuli? Mitä joutuvia, eihän niitä semmoisia niin vain kuin pussista tipahtele. LIINA. Niinkö luulette? HEISKANEN. Aha, jo tulivat. Menen heitä vastaan. Ole nyt vain iloinen ja ystävällinen. LIINA. Kyllä! Kyllä isä. Iloinenpa todellakin olen, sillä tiedänhän Antin olevan lähellä.
Tietäähän sen, tahtoo muka voimiaan näyttää... Eivätpähän olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat silput kuluneet ... se on se nykyinen pehtori semmoinen, mikä lie... Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi ... ja entäs loimi, jopahan taas oli sika!... Mitä? ... ja nyt näki Liisa jo semmoista, että ei kiitetty, ja hän huusi siitä Matille talliin...
Päivän Sana
Muut Etsivät