Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Meillä onkin nyt parempi elämä, kuin koskaan ennen", säesti vainio. "Jopahan nyt kumma ja sitähän tässä juuri itsekseni ihmettelen, kun olette niin lihavan ja vöyreen näköisiä. Mutta tahtoisinpa tietää, mistä teille nuot hyvät päivät näinä hirmuisina aikoina ovat tulleet", utelin yhä. "Se on pian selitetty.
"Hän sanoi, että kun ei untakaan saa, niin meneehän sinne edes kävelemään aikansa kuluksi," koetti Sanna puollustaa. "Jopahan... Kyllä se surkea tapaus oli teille." "Oli se." Sannan teki jo mieli nousta, mutta ei uskaltanut, kun Tiinakin vielä tuntui niin unelias olevan.
Jo paha on, ett' uskoakin saattoi Saladin sitä. Kuinka mitätön mä hänest' olinkaan! Vuoks tytön kaikki? Kurt, Kurt, näin ei käy! Ota ohjat käsiis! Ja jospa Dajan lavertamat seikat käy vaikeiks todistaa? Kas, jopahan mies astuu talostansa, keskusteluun syventyneenä kenen kanss'? Ah, hänen! Tuon minun munkkini? Ah, silloin tietää hän kaiken, kavallettu varmaan on jo patriarkalle!
FAUST. Sydämmet kaikki sitä huhuu Joka paikass' taivaan valon alla, Kukin kielellään, en huonommalla Kuin muut ma luullakseni. MARGAREETA. Jopahan se kuulla myötä meni; Mutt' on se sentään joutavaa, Kun vaill' oot kristin-uskontaa. FAUST. No rakas laps'! MARGAREETA. Jo kauan paheksin, Kun näin sulla moisen kumppalin. FAUST. Miten niin?
Iloinen tarina jäniksestä ja pojasta. Katsoppas tätä! huudahti Pekka ja heitti tuvan ovesta sisään valkean jäätyneen jäniksen. Kaikki tuvassa olijat riensivät Pekan saalista ihailemaan ja häntä itseään kiittelemään: No, jopahan sai saaliin! Mistä sinä sen sait? Jo sitä on poikaa! Sinusta se vasta metsämies tulee!
"Niinpä olenkin ... jopahan tunsitte ... heti minä tunsin teidät ... minä olenkin nähnyt monta kertaa..." sanoi hän ja nauroi niin että hänen werewät poskensa meniwät punaisen ja walkoisen kirjawiksi. "Mihin sinä olet menossa?" "Täällä minä käyn kirkonkylässä." "No sittenhän sinun sopii tulla minun rekeeni; sinne minäkin menen." "En minä tule." "No miksei." "Siksei, etten minä tule."
"Jopahan! ... hyvin olet pysynyt lämpimässä, kun olet ihmisten aitoja polttanut!" Tuota Tiina kiroten sanoi mustaksi valheeksi ja ilmoitti vastapainoksi, kuulleensa, että Nurkanperässä olisi ihmisten lampaita tapettu. Nyt Sanna oikein mustui kasvoilta ja samaalaatua oli puhekin jota suusta tulvasi. Kovin akat riitelivät.
Ja sitte vielä niin rattoisa! hm! rattoisa ja villi, iloinen kauniilla ilmalla ja vielläkin iloisempi pahalla säällä, terve kuin lintu, vapaa ja rohkea kuin merirosvo ... jopahan, minä taitaisin jupakoida paljokin siitä pojasta, minä! mutta varmaa on ja kaikki sanovat, että hänestä tulee jotakin, hän pitäisi oleman kuningas; vaan siksi ei hän kuitenkaan ole syntynyt; mutta amiraali hänestä kyllä tulee, taikka joku muu semmoinen.
"Tuo Elsakin, iso tytön torvelo, sehän se nuo toisetkin villitsee, eihän nuo ennen ole niin riekkuneet. Kas niin! jopahan saivat kupin lattialle, siellä se nyt tuhannen palasina... Ja tuon paraan kivikupin..." Inka Pieta oli ihan haltioissaan ja pyöräytti Elsan käsipuolesta toiseen huoneesen.
Likarapakossa käyneet alkoivat verkalleen astua kotiinsa päin, mutta meluavan joukon pääviikarit pujahtivat tupaan pöydän ympärille, oppimaan kortinlyöntiä. Sivupenkillä istui Matti, Lassin Paavon kanssa, katsellen toisten hyörinää ja pyörinää. Jopahan viimein tytöt sekä pojat istahtivat penkille, pyhkien hikistä otsaansa nenäliinallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät