Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Nissilän Mattilalla ei ollut toista silimää. Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä. Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä." Lieneekö hevosesta ollut mieleistä marssin mukaan kulku, mutta kiirehtimättä se vain juosta hetkutteli ja poika laski uskollisesti samaa virttä aina perille asti. Jopahan sieltä viimeinkin tultiin.
»Taisinpa laskea liian likeltä tuota saarta», tuumaili Jussi; »siinä pistää matala niemeke tänne selälle väki pitkälle. Ehkä siitä tällä vedellä vielä pääs... jopahan lempsatti kurnasi!» Vene karahti matalaan, vaan ei tarttunut kuitenkaan. Jysähtihän vain siksi, jotta Erkki ja Katri heräsivät. »Eihän sitä vielä olla...» hätäili Erkki ja silmäili ympärilleen.
Sairas huokasi eikä puhunut mitään. »Kuinka vanha te nyt olette?» kyseli vävypoika osaaottavasti. »Jopahan sitä jo on ikää. Tuhat kahdeksansataa on vuosiluku.» »Jopa. Kun niin vanhaksi lullaan, niin.» »Joutais jo kyllä kuolla.» Mikko ikäänkuin säpsähti: »Mitäs joutavia!» sanoi. Puhe ei tahtonut enää sujua.
Mutta jopahan sitä pitää komiaa olla», puheli muuan naapurin eukko. »Tässä tulee oikein huutavaan hukkaan», myönsi emäntä. »Lähde jo sinä sinne sisaresi tykö, että saisi siitä kakarasta edes jotakin tietoa», sanoi isännälle. »Ensin minä lahden vallesmanniin.» »Sinne sinä nyt menet, sitten saat ne iankaikkisesti ristiksi niskaasi ja vihamiehiksesi.» »Mutta...»
Kiireesti he lähtivät tupaan ja Laara nousi uunille, mutta vilu ei herennyt värisyttämästä sielläkään. Reittu katseli jo asiaa huolellisemmin ja esitteli, että jos olisi ottaa suuhun jotain lämmittävää, semmoista kuin viinaa, jotta se ajaisi kylmyyden pois sisältä. Jopahan se viina säilyisikin meidän talossa.
Oli se kuka hyvänsä niin nurkumaan sitä tulee, kun vahinko omalle kohdalle sattuu... Ei ole yksi parempi kuin toinenkaan." "Jopahan," myönsivät muutamat, mutta Heistrokin Liisa sanoi: "Kyllähän, mutta ei saisi toivottaa onnettomuutta muille silloin kuin itselle on juuri tapahtunut. Silloinhan ei kukaan kykenisi toistaan auttamaan."
Aika velikultia ne olivat. Ilvehtivät ja nauroivat tyttärille. Muuan niistä oli ollut pulska ja reipas poika Katrinkin mielestä. Vaan ei ollut talollinen, niinkuin Erkki; loismies, mikä lie ollut... Semmoiselle ei kannata mennä ... eikähän niihin tukkilaisiin ole luottamista... Erkkiin saa luottaa. »Jopahan soutavat köyttä saareen», tuumaili Jussi.
Sitä tuokion hämmenneltyään hän punalti päätään ja sanoi: "Jopahan arvasin että ei olla vähäväkisten kanssa painisilla. Vaan meidän on kuitenkin voitto. Tuonne takalaitaan pakenevat ja pyrkivät yli laidasta ja minä annan heille tietä."
Kohta yksi koiransilmä Sanoopi väen seassa: »Jopahan kotoa kyllä Joulun eellä jouetahan, Olis mielessä minulla Lähtö poijes Pohjan maalle: Lähtisin minäkin muuten Käpäisehen kaupungissa, Vaan onpi vähän vikoa, Joka on kotona kauvan Mulla muistissa pysynyt, Poveani pureskellut: Vietihin minulta viimein Väkisin vasikan paisti.
»Eihän sillä», arveli Jussi, »enää ole juuri kovin suurta hätää ... nyt se ... jopahan...!» Vene oli kumossa ja juuri rantaan pääsemässä. Jussi ja Kusti kilpasivat pieneen veneeseen ja joutuivat kaatuneitten avuksi. Miehet nostettiin veneeseen, koottiin tavarat, jotka kelluivat veden pinnalla aaltojen selässä, ja kaatunut vene kuletettiin rantaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät