Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
He kävelivät Ellin kanssa yhdessä, ja Olavi kulki heidän edellään välistä niin pitkän matkaa, ettei hän ollut näkyvissäkään. Mutta kun Johanna vihdoinkin oli heistä eronnut ja kääntynyt kotiinsa ja Olavi ei sittenkään muuttunut ystävällisemmäksi, ei Elli enää voinut sitä kestää. Kuulkaa, eikö istuta vähän, pyysi hän. Istutaan vain ... uuvuttaako teitä?
Tikusta pian asian laittaa, kun mieli kaupungille tekee. Hohhoo sentään näitä ihmisiä. Ah herää, aika on jo tull', Viel' tahtoo Jumal' laupias olla sull'. Kas, Leena-Kaisa. Hyvää päivää! Jumal' antakoon. JOHANNA. Terve! Mitä kuuluu? LEENA-KAISA. Ei entistä enempää. Mitä itsellesi? JOHANNA. Kiitos kysymästä. Kyllä meilläkin Jumalan avulla päästään taas vähän alkuun.
JOHANNA. Kun minulla olisi edes rahaa, että voisin maksaa Vörskyn rouvalle tuon kankaan. LEENA-KAISA. Eikö ole ketään, jolta voisit lainata? JOHANNA. Ei ketään. Malttakaahan LEENA-KAISA. Nooh ? JOHANNA. Pyytäisinkö Yrjöltä? LEENA-KAISA. Miksi ei? Sopiihan koettaa. JOHANNA. Mutta sekin on niin vaikeata. Niin kovin vaikeata. LEENA-KAISA. Eihän tuo mielestäni niin mitään olisi.
Näinä viimeisinä päivinä, serkkuni, pitää olla hyvä minua kohtaan, eikä minua surettaa, vaan tehdä kaikki, mitä minä tahdon... Ja nyt, minä tahdon ... minä pyydän teitä ... nukkukaa!" Nuori herttua oli itse saanut kokea onnettoman rakkauden tuskia. Hän rakasti Hedwigiä, niinkuin Johanna häntä, ilman toivoa. Mitä voisivat tyhjät lohdutukset sellaista onnettomuutta vastaan?
Riston ja Johannan häähuone. Oikealla ovi sivuhuoneeseen, vasemmalla ikkuna. Perällä ovi porstuaan. Huudetaan: »Morsian ulos!» Esirippu nousee. Johanna seisoo morsiuspuvussa ikkunan edessä; Katri ja Laura näyttävät valkeata molemmin puolin. Vappu seisoo etunäyttämöllä oikealla. Taempana: Risto, Yrjö, Toppo, Kustaa, Heikki, Janne, Lotta, Liisa, Leena-Kaisa ja Anna-Maija ym. häävieraita.
"On yksi poika, Topias niinkuin minäkin, kävelee ja puhuu jo jotakuinkin." Isäntä johti keskustelun Simoon, Topias kertoi lyhykäisesti Simon onnenvaiheet. Hänen kertoessaan nousi Johanna kaatamaan teetä kuppeihin. "
Täytyy jo itsekin sille nauraa. Mutta ei se kumma ole, kun oikein ajattelee. Täällä istuin yötä päivää sukanneule kädessä ja olin vähällä kuolla nälkään lapsineni. Kuinka rauhallisesti se nyt makaa, raukka, kun on saanut ruokaa. LEENA-KAISA. Pidätkö sinä, ihmisparka, enää mitään huolta kuolemattomasta sielustasi? JOHANNA. Eipä siihen, Jumala paratkoon, tahdo paljon aikaa olla.
Minä...? Enhän minä ole ollut heitä vahtimassa!... Mutta te, emäntä, kai itse parhaiten tiedätte, jos heillä jotain väliä olisi? Kaikkea teidän päähänne pistääkin! Jospa sentään koettaisi puhua Johannalle sitä minunkin asiaani...? Minä en puutu teidän puuhiinne!... saatte itse koettaa onneanne. Se naula veti ... arvasinhan tuon! Kas Johanna! Hyvää päivää. Päivää... Onko teillä asiaa minulle?
Mitä nyt...? Johanna, odotahan toki! Minnekä sinulla niin kiire? No ... mitä te taas? Mitä tekoa teillä yhä täällä on? Olen kuullut kylällä kerrottavan, että... Pitäkää kuulemisenne omana tietonanne! Vai niin ... arka paikka!... No, ei puhuta, ei puhuta! Tulin vaan lopullisesti kuulemaan, suostuisiko Johanna minulle nyt ... kun tuo toinenkaan ei enää ... uskalla näyttäytyä... Kysykää häneltä!
Moni vaimo on tuonut tuhansia ja kymmeniä tuhansia miehelleen eikä niistä sentään pitkiä puheita pidä. Olet sinä se kapine, totta tosiaan. JOHANNA. Ensi kerran niistä mainitsin ja olkoon myös viimeinen. En tiedä, kuinka tuo pääsi suustani. Kun mieli on katkera, tulee ihminen sanoneeksi paljon semmoista, jota ei tahtoisikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät