Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
»Niin, sinä olet todellakin huolehtivainen, Jakob ainakin siinä suhteessa»... hän verkalleen vastasi. »Sinun tähtesi tietysti!» »Eikö mitä, Jakob!» Hän suoristautui äkkiä ja katsoi Jakobia silmiin »et minun, vaan itsesi tähden.
»Ei, kultaseni, et sinä sitä sentään ymmärrä»... hän taputteli häntä hymyillen poskelle. »Ettäkö mies tahtoi saada haasteen?» hän nauroi. »Jokin asia on nyt saanut sinut hyvälle tuulelle, Jakob, sen minä huomaan.» »Niin onkin, Alette, tuo mies, jolle juuri maksoin halot. Ja Krabbelle maksan vuokran tänään 14. päivänä lokakuuta, näetkös.
»Ei teidän sopisi pitää salia lastenkamarina, Alette; sen pitäisi aina olla kunnossa, jos joku sattuisi tulemaan», purki hän tyytymättömyyttään... »Tuonnekin on sukka heitetty lattialle!» »Sehän on pikku pojan, Jakob! Saahan nyt poika toki sukkansa pudottaa?... Ethän sinä sentään häneen suutu?» »Kaikki joutuu vain niin epäkuntoon ... en minä muuten», jatkoi hän sävyisemmin.
Hän istui kokonaan syventyneenä hakemuskirjaan, jonka hän toivoi saavansa valmiiksi vielä tänä iltana, kun kuuli rattaiden kolinaa. He nauroivat ja puhelivat eteisessä, ja sitten Alette hattu ja päällystakki vielä yllään pisti päänsä ovesta: »Tässä nyt olemme, Jakob! Et voi uskoa, miten meillä on ollut hauskaa!»
»Ei ei suinkaan», sai Letta sanotuksi hitaasti kuin haaveesta heräten; »voisihan se olla kylläkin ... kylläkin hauskaa.» »No niin kenen siis?» tiukkasi Jakob. »Ehkä serkkuni Konstance Kiönigin», vastasi Alette mietiskeltyään. »Niin, onhan hän kirjeistä päättäen sekä hauska että sukkela... Ota kynä käteesi ja kirjoita heti pyydä häntä tulemaan niinpiankuin suinkin!»
Hän tiesi, mistä Jakob piti, ja oli valinnut muutamia pikku lauluja, jotka aina tunnelmoitavat ja tempasivat hänet mukaansa. Hänen oli tapana sanoa, ettei kukaan laula niitä niin kuin Alette ei tahtonut kerrassaan kuullakaan kenenkään muun niitä esittävän. Alette pani koko sielunsa pariin lauluun. »Uh, tuota ikävää kirjaa» hän huudahti, kun Jakob ei hiiskahtanutkaan. »Kyllä minä kuuntelen.»
Ja Johan Henrikin myöskin...» Hän vapisi; »tietysti, heidän täytyy saada päivälleen.» »Niin, tietysti heidän on saatava ne täsmälleen, Jakob. Miten he raukat muuten tulisivat toimeen? Ja onhan meille pieni asia muistaa olla säntillinen.» »Niin, tietysti»... Jakob oli mennyt konttoriin ja Alette istui taas yksin arkihuoneessa.
Nämä ajatukset jännittivät nuoren rouvan mieltä enemmän kuin hän tahtoi itselleenkään myöntää, ja koko päivän hän puuhaili vastaanottovalmistuksissa. Tuon »parhaan» ystävän katseen hän näki edessään kaikessa, mitä hän teki näki sen tutkivan ja tarkastavan häntä päästäkseen selville siitä, oliko vaimo, jonka Jakob oli saanut, kyllin hyvä ja arvokas hänelle.
Tässä istuu hän aloitti Jakob Mörk juhlapuvussaan iloisena ja harmahtavana pitämässä juhlaa omalle ja tyttärensä onnelliselle rakkaudelle; ja onhan tämä näky jo sellaisenaan omansa lämmittämään ja virkistämään elämänuskoamme, kun näin näkee tulokset.
»Olin juuri nukuttamassa häntä, kun sinä tulit, enkä voinut muuta kuin osoittaa sormella, mitä tytön piti viedä sinulle.» »Ja nyt hän nukkuu?» Jakob astui varpaisillaan makuuhuoneen ovea kohti. »Saahan sentään edes kurkistaa tuonne sisään saahan?» Jakob alkoi hyvin hiljaa vääntää avainta. »Et saa, Jakob, anna olla!» Letta kuiskasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät