Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Pieni ohimennen lausuttu kohteliaisuus erinomaisen paistihillon johdosta; mutta muuten ikäänkuin ei emäntää olisi talossa ollutkaan!... Alette olisi saanut panna tarjolle mitä hyvänsä ei ollut olemassa muita kuin Berven ja Jakob.
Olenko minä tehnyt sinulle jotakin?» Letta käänsi yhä päänsä pois. »Sinähän lupasit niin varmasti, niin varmasti tulla kotiin iltapäivällä aikaisin...» Hän katsoi itkettynein silmin tutkivasti Jakobiin suoraan hänen omaantuntoonsa; ja epäilys kasvoi surulliseksi varmuudeksi. »Sinä et välitä minusta... Ei, Jakob, sinä et välitä minusta... Sano se vain suoraan.»
»Ei todellakaan ole hauskaa, kun sinun täytyy istua lukemassa näin koko ilta, Jakob!... Kello on jo kymmenen ja minua nukuttaa.» »Pane vain maata, Lettaseni!» Hän istui siinä vielä hetkisen haukotellen. Vihdoin Jakob nousi ja meni täyttämään piipun uudestaan. »Ei, nyt en enää jaksa odottaa, aloitatko toisen piipullisen, Jakob?» Hän nousi väsyneenä ja kääri kokoon käsityönsä.
Mystikot Jakob Böhme ja Swedenborg olivat hänen mielikirjailijoitaan, samoin Plotinos, joka hänen sanojensa mukaan »on koettanut inhimillisen ymmärryksen tietä eritellä sitä jumalallista voimaa, joka vallitsee täällä». Carlylelta hän on saanut paljon vaikutelmia, ja Emerson on hänen opettajansa.
Kuulkaashan tätä te kaikki, kuulkaas Baruk, Beilchen, Schmuel ja Eva, kuulkaa Adam ja Rakel, Jakob ja Abraham, Blümchen ja Laban, kuulkaas vain, täällä on pieni herranen, joka nimittää meitä kerjäläisiksi ja pettureiksi!"
Hayes tunsi vieraan Jakob Bonnelliksi, katusaarnaajaksi, josta hän oli eronnut Newcastle'ssa. "He kertoivat teidän kaatuneeksi", sanoi saarnaaja, "enkä luullut tapaavani teitä enään tässä maailmassa". Hayes oli niin liikutettu, ettei hän saattanut puhua monta sanaa.
Hänen oli kai ruvettava ajattelemaan oman hevosen ja omien rattaiden hankkimista sekä nyt lokakuun muuttopäivästä renkipojankin ottoa, ja lisäksi vielä jonkinlaista apulaista hoitelemaan konttoria, kun hän itse oli poissa. Oli harmaa sadepäivä, kun Jakob tuli kotiin eräältä matkalta läpimärkänä; hänen oli saatava kuivat vaatteet konttoriin.
»Minun on ollut niin vaikea, niin vaikea olla, ettet uskokaan», hän kuiskasi allapäin ja kokoonkyyristyneenä »joka kerran kuin olet ollut yötä poissa.» Jakob kumartui hänen puoleensa ja sulki hänen päänsä lämpimiin käsiinsä, silitteli hänen hiuksiaan ja poskeaan ja koetti häntä rauhoittaa.
Sittenkun pispa oli puheensa lopettanut astui Jakob Tudekas esihin haudan partahalle. "Samelaiset," sanoi hän paljastaen päänsä, "minä tunnustan, että minä olen mennyt harhaan, minä olen poikennut Jumalan sanan totuudesta. Minä olen anteeks anonut Jumalalta ja ihmisiltä, ja nyt minä hylkään tuon väärän uskon."
»Enhän minä muuta tahdokaan kuin että sinulla on hauska, Jakob. Mutta on hiukan merkillistä... Sitä tulee ajatelleeksi...» »Mitä merkillistä? »Noo, että olet niin hilpeä juuri siinä seurassa, missä neiti Thams on.» »Vai niin nytkö vasta olet sen keksinyt?» »Sanon sen itsesi tähden; omasta puolestani en puhu siitä sanaakaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät