Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
»Hyvää iltaa, rouva, tulenko häi-häiritsemään Teitä?»... Jörgen Berven änkytti hieman, kun hänen mielensä oli liikutettu. »Sähkötinkö liian kursailemattomasti? Tunnustakaa vain; tulin perästä päin sitä ajatelleeksi ... ajattelen näet aina perästä päin.» »Jakob ei ole puhunut muusta kuin Teistä koko päivän, ja tietysti minä olen ollut kovin utelias.»
Vihdoin hän kuuli rouva Krabben tulevan portaita alas ja lukitsevan ulko-oven... »Kaikki hän tekeekin itse siellä ylhäällä», Alette huomautti. »Olen varma siitä, että hän se kosikin ja otti Krabben, kun näki, että mies kaipasi hoitajaa... Siellä meidän muuten kerran pitäisi käydä, he ovat jo pari kertaa kutsuneet.» »Hm m, niin kyllä» Jakob mumisi.
Hänen kuolemansa tapahtui silloin, kun hänelle oli syntynyt nuorin poika Benjamin. "Ja Jakob pani patsaan hänen hautansa päälle; tämä on Rakelin haudan patsas hamaan tähän päivään asti." Tämä paikka on erityisessä kunniassa juutalaisten kesken, jotka käyvät siellä jonkun kerran kuukaudessa itkemässä. Muina aikoina on rakennus tavallisesti suljettuna, mutta avataan niiksi ajoiksi.
"Kaikkien kolmen henget saavat vaikuttaa minussa. Oi Jakob Marley! Taivas ja joulun-aika olkoot kiitetyt tästä! Minä sanon sen polvillani, vanha Jakob, polvillani!" Hänen hyvät aikomuksensa hämmensivät ja innostuttivat häntä niin, että hänen sortunut äänensä tuskin totteli hänen tahtoansa. Hän oli nyyhkyttänyt kovasti taistelossansa hengen kanssa, ja hänen kasvonsa olivat kosteat kyynelistä.
Jakob Bonnel jäi heidän luoksensa muutamaksi päiväksi, tehden kristillisen rakkauden työtä sen kaupungin köyhille. Sittemmin kävi hän heidän luonansa kerran vuoteensa, suljettuansa heidän kaupunkinsa työpiiriinsä.
»Millä mielellä onhan toki katsottava, että iloista mieltä riittää hopeahääpäiväksi; se on kuitenkin juhla, jota *lapset* aina muistelevat,» huomautti Alette painavasti. »No niin; lapset»! Jakob koetti nauraa.
Ja nyt he ovat kohta jo täysikasvuiset ja poissa.» »Voi, Jakob, minun oli oltava iloinen siitä, että minulla oli, kenestä pitää kenelle olla jotakin!» »Olen tosin hartaasti toivonut, että sinä olisit ollut jotakin minulle, Alette!» hän sanoi surumielisesti. »Sinä luulet, että vain sinä yksin olet tuntenut kaipausta... Mutta miestä tyydyttää ajan oloon ainoastaan työ.
Eivätkä he toiselta puolen voineet antaa itse isoäidin seisoa vain myssyä riisumassa. Oli todellakin pulmallista hoidella tätä kirjeenvaihtoa. Oli ollut työläs päivä ja kopiokone oli käsitellyt melkoisen joukon kirjeitä, jotka Jakob itse viime hetkessä oli jouduttanut postiin.
Juuri sillä tavoin hän aina sai esille asian yksinkertaisen ytimen. Tietäväthän kaikki, että Jakob Mörk oli ollut tulemaisillaan, niinkuin sanotaan, varakkaaksi mieheksi. Ja että tämä tyyni mies oli käynyt läpi taloudellisen tulikokeen, ankaramman kuin ehkä kukaan muu näinä ahtaina aikoina, ei sekään liene mikään salaisuus... Alette tuijotti tuokion aikaa hämmästyksen lyömänä Jakobiin.
Aaveen sanoja punnitessaan teki hän nytkin niin, mutta silmiänsä ylös nostamatta taikka polviltansa kohoamatta. "Sinä olet varmaan liikkunut kovin hitaasti, Jakob", muistutti Scrooge asiamiehen tavalla, vaikka nöyrästi ja kunnioittavaisesti. "Hitaasti!" kertoi haamu. "Seitsemän vuotta kuolleena", arveli Scrooge. "Ja kävellyt koko ajan!" "Koko ajan", sanoi haamu.
Päivän Sana
Muut Etsivät