Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
»Niin, sinusta, Jakob»... Hän painoi päänsä hänen rinnalleen; »mutta voithan ymmärtää ujosteluni. Luulin sinun käsittävän, ettet minulle ilmoittamatta saa ketään vierasta tuoda sisään.» »Joutavia, Alette! Sinähän olet liian lapsellinen, tekisi mieleni sanoa. Aivan kuin sinun tarvitsisi piiloutua ihmisiltä»...
Riika olisi muuten kaikin mokomin tahtonut jäädä tänne jakaakseen minun kanssani kaikki seikkailut ja vaarat, mutta siihen en voinut mitenkään suostua. Ekkeröössä tapasimme eversti Jakob Grundellin, joka palasi Tukholmasta. Hän tiedusteli minulta Suomen kuulumisia ja vaati minua sitten kanssansa takaisin maaherran luokse.
Kukaan ei voinut olla rakastettavampi kuin Viking huolehtiessaan niistä, joissa ei ollut täyden rohkeuden tunnetta tunkeutuakseen kunniavieraiden väliin ruokapöydän ääreen. Ja Jakob teki lasi kädessä retken milloin mihinkin huoneeseen tervehtimään ja juttelemaan.
»Minä tiedänkin sangen paljon Teistä jo etukäteen; luulen tuntevani Teidät jokseenkin hyvin.» »Niin, Jakobin kautta. Ja tietysti hän on vain kiittänyt? Mutta siihen ei Teidän pidä luottaa, rouva! Jakob on aina ollut kokonaan vailla arvostelukykyä, kun hän kerran pitää jostakin ihmisestä.
Etkö?... Olet ollut pitkällä matkalla, Jakob, neljä, viisi päivää poissa; tuskin muistankaan; elämä on nykyjään niin yksitoikkoista, olemme niin yksinämme, Elisabet vain ja minä»... . Hän huomasi, että Jakob oli huonolla tuulella, ja koetti päästä perille syystä. »On sattunut niin monta vararikkoa viime aikoina. Voudin luona ei puhuttu eilen muusta kuin huonoista ajoista», hän aloitti.
Etkö ymmärrä, että hän tahtoo maata sylissä» ja niin Jakob taas alkoi kävellä edestakaisin, tuudittaen ja laulaen.
Alette kuuli hänen askeleensa autiolta kadulta ja sitten portaista, ja hän vilkaisi peilistä itkettyneitä kasvojaan. Hän aikoi ensin hautoa silmiään, mutta jätti sen sikseen; Jakob saisi nähdä, miten hän oli itkenyt. Hän otti saalin ympärilleen ja istahti odottamaan; hän ei suonut Jakobille sitä lohdutusta, että muka välinpitämättömänä oli pannut maata.
»Minä? oletko jostakin pahoillasi, olenko loukannut sinua jollakin tavoin?» »Eihän toki, Jakob, miten voit sellaista ajatellakaan, ylenkatsonut minua vain koko illan ... ja sinä tiedät hyvin, etten minä voi puoliani pitää. Luulin todellakin, että tahdoit näyttää, että sinulla on vaimo talossa.
Puut olivat näet kotiinajettaessa sateesta vähän kastuneet päältä, mutta nyt ne jo alkoivat palaa iloisesti. »Katsohan, Jakob!» Jakob ei tällä kertaa vastannut. Hän istui mietteissään ja nousi nyt piippuansa täyttämään. Eräässä oikeusjutussa oli kohta, joka kaipasi selvitystä, ja hän oli ottanut lainopillisen tutkielman mukaansa iltalukemiseksi.
»Eiköhän sinun pitäisi lähteä hiukan kävelemään, tänään on niin ihana kevätilma! Se varmaan virkistäisi sinua, Alette», hän sanoi, kun oli valmis, laskien pois veitsen ja haarukan. »Kiitos, minulla on kyllä tarpeeksi hauskaa näinkin, näethän sen.» Hän nousi ja siirsi tuolin paikoilleen. »Niin, mene sinä vain, Jakob!» »Ymmärräthän, että minulla on kiire!»
Päivän Sana
Muut Etsivät