Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
»Pääsen siten ainakin tuntemasta, miten ylenkatsottu minä olen... Oh, sinä olet loukannut minua niin syvästi, niin syvästi, Jakob!» Hän kumartui ja painoi nyyhkyttäen kasvot käsiinsä, ja Jakob koetti turhaan niitä irroittaa. »Mutta etkö nyt ymmärrä, että omiin liikeasioihinsa hän oli niin kiintynyt, hän aikoo panna täällä pystyyn jotakin uutta.
Kulje nyt vain hiljaa ovesta, niin olet kiltti» Jakob ennätti tuskin juoda teensä ja lukea kirjeet, jotka olivat saapuneet hänen poissaollessaan, kun palvelustyttö pisti päänsä ovesta ja ilmoitti, että nyt ovat taas täällä ne herrat, jotka olivat käyneet häntä päivällä tapaamassa. »Käske vain sisään, minä tulen kohta.» Hän oli koko sielullaan antautunut asianajajatoimeensa.
»Mutta Letta, kuulehan toki!» Letta tuijotti epätoivoisena käsiinsä, joita hän lujasti puristeli; hän nähtävästi ei tahtonut tai voinut kuunnella Jakobia, huokasi vain vähän väliä... »Mutta mikä ihmeessä sinun on? Jokin on siis kovin sinuun koskenut?» »Sano minulle suoraan, Jakob, oletko puhutellut minua tai edes katsonut minuun koko tänä iltana?»
Miten hän rakasti heitä.... Alette saattoi ihan nähdä hänet edessään, ruskea tukka punertavana lampunvalossa ja nuo leveät kasvot, joissa oli eloa joka piirteessä; hänen miettiessään liikkuivat leukapielet kuin hän olisi pureskellut tupakkaa... Kello oli jo kohta yhdeksän, kun Jakob vihdoin kiireesti pistäytyi sisään, lamppu kädessä. »Oletko lopettanut työsi, Jakob?»
»Että mitäkö iloa meillä on jäljellä?... ha, ha, .. ho, ho, ho .. vai ei hän sitä voi ymmärtää, poloinen... Enkö ole nähnyt sinua ilmielävänä edessäni koko päivän ja enkö ollut ihan suunniltani, kun sinä et tullut minua vastaan etkä edes katsonut ikkunasta, milloin minä tulisin. Minun olisi pitänyt jäädä tuon talonpojan luo, niin olisikin pitänyt.» »Sinä olet paha, Jakob, oikein paha sinä olet.»
»Sss sss, hiljaa», hän kuiskasi, »hän nukkuu tuolla sisällä. »Vai nukkuu?» »Olen iloinen, kun olet kotona taas, Jakob; nyt saat heti kuumaa teetä.»
Ja sitten mutta kaikki tämä on tietysti yhdentekevää sinusta, jolla on niin paljon muuta huolehdittavaa pientä ja vähäpätöistä tietysti. Mutta minä minulla ei ole yhtään mitään muuta kuin sinä, Jakob... Ja niin kuin minä olin iloinnut!» »Mutta oma rakas vaimoni! Ymmärräthän, etten millään ehdolla päässyt ennemmin. Minä vakuutan, Alette. Eräs talonpoika... Mutta kuulehan toki...!»
Ja tätä elämää poika piti yön toisensa jälkeen, niin että Alette vihdoin oli nääntyä, hänen kun täytyi kävellä edestakaisin poika sylissä. Hän hyräili ja lauleli. Jakob ei olisi luullut Aletten osaavan niin monta kehtolaulua.
"Enkö minä saisi vastaan-ottaa heitä kaikkia yhtaikaa ja sitten päästä, Jakob?" esitteli Scrooge. "Odota toista seuraavana yönä samalla hetkellä. Kolmatta taas seuraavana yönä, kun kahdentoista lyömä on kajahtanut. Katso minua, sillä sinä et näe minua enää; ja katso, että itsesi tähden muistat, mitä on tapahtunut meidän keskenämme!"
Kynttilä, jonka Konstance vihdoin sytytti lähteäkseen omaan huoneeseensa, sai lyhetä hyvän matkaa, ennenkuin lähdöstä tuli tosi. Alette saattoi häntä kuten ainakin, mutta vastoin tapaansa jäi vain hetkiseksi hänen luokseen. »Todellakin älykäs nainen», selitti Jakob hilpeänä, kun Alette palasi saliin, »tervejärkinen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät