United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei lainkaan kuulunut niihin, joiden mielestä oli nostettava suuri riemunhälinä joka kerta, kuin kaksi ihmistä sai päähänsä ruveta uskottelemaan toisilleen kuvitteluja, joista oli herjettävä vähin erin vuosi vuodelta. Hän oli ollut naimisissa alun kolmattakymmentä vuotta ja ennättänyt tehdä kokemuksiaan. Hän ja Jakob olivat kerran luottaneet haavekuvaan niin lämpimästi kuin konsaan kukaan...
Jotakin tavatonta oli hänestä lähtenyt. Se ei ollut vain hurja päähänpisto; jotakin sydäntävihlovaa, mitä Jakob ei saanut sanoin ilmaistuksi, paloi hänen silmissään; Alette näki tuon ihmeen edessään ja hänen tuli häntä sääli ja hän ilostui... Jakobin astuessa sisään oli illallispöytä huolellisesti katettu, tee höyrysi lämpimänä ja hautuneena ja kaikki oli ihan valmista.
»Mitähän, Jakob, jos tänäkin iltana ottaisimme vähän hilloa?» »Hilloa niin, ei hullumpaa, tuo tänne vaan.» »Vadelmia vai mansikoitako?» »Mitä vaan tahdot, molemmat ovat hyviä, mitä sinulla on runsaammalti.» Hän oli taas syventynyt kirjaansa.
Ja niin hän hyvinkäytetyn työajan jälkeen kävi pistäytymässä lasten luona makuuhuoneessa pukeutuakseen ja lähteäkseen perästä. Jakob oli alkanut melkeinpä ylpeillä siitä, että hänellä oli kaunis koti ja kaunis vaimo näytettävänä. Alette sai alituiseen kuulla, että hän oli kaunein koko maailmassa; oli todellinen ilo katsoa, miltä hän näytti, hän ei iki päivinä olisi toisenlaista vaimoa tahtonut!
Kappaleen loputtua hän jäi odottamaan, eikö Jakob sanoisi jotakin, ja pyöräytteli sitten pianojakkaraa, jolla istui. Jakob oli yhä mietteisiinsä vajonneena ja keinui lyhyin ottein tuolissa. »Kuunteletko sinä, Jakob!» Tämä alkoi kuunnella ja tuolin narina lakkasi. Alette löi muutamia sointuja ja alkoi laulaa.
Siinä oli todella koko työ ja touhu, ennenkuin taas kaikki oli saatu kuntoon, kaikki jäljet hävitetyksi, poispuhalletuksi ... aina »tädin sohvaan jättämään vaikutelmaan» asti, kuten Jakob sanoi.
Jakob oli saattanut Berveniä rattaille ja nähnyt hänen lähtevän. Pelastettu! turvattu ... humisi hänen sisässään, kun hän nopeasti juoksi portaita ylös. »Joko Berven lähti?» tiedusteli Alette, joka tuli eteisessä häntä vastaan.
»Mutta Jakob, eivätkö nuo talonpojat voisi tulla sinun luoksesi konttoriin, muuten saattaa käydä niin, että pysyt vuoden umpeen poissa minun luotani. Sinä paha, paha poika!... Lupaatko, ettet koskaan enää anna minun odottaa tällä tavoin?»... Hän tarttui Jakobin käteen ja vei sen sydämelleen, joka sykki kiivaasti.
»Minä olen niin iloinen, kun äidin on lähdettävä ostamaan uutimia», vastasi Elisabet hyvillään; »pääsen hänen mukanaan pääkaupunkiin.» »Niin, kyllä meidän on hankittava yhtä ja toista uutta, Jakob, jos mielimme huvilasta saada iloa tänä vuonna. Minä aion asua setä Vosgraffin luona; he ovat oikein loukkautuneet, kun en tullut sinne hänen ensimmäisenäkahdeksatta syntymäpäivänään.
He eivät kuulleet, kun hän tarjosi silloin tällöin tuli vain jokin tyhjä kohteliaisuus ja Berven muisti virkkaa: »ehkä me vain Teitä pidätämme, rouva». Ei muuta kuin liikeasioita miten kummalla he saattoivatkaan innostua noin ikäviin asioihin... Ja sitten ihmetellä, minnehän maailman ääriin se tai se mainio mies ja toveri oli joutunut. Jakob ei edes kertaakaan katsahtanut häneen koko aikana.