Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Häneltä pääsi pieni huudahdus ja hän rupesi hengittämään harvemmasti, mutta hänen rintansa aaltoili myrskyn jälkeen tyyntyneen meren mainingin kaltaisesti; hän oli nähnyt jotain, jota ei hän ollut osannut aavistaakaan tuo mies ei ollutkaan kuollut, jota Jaakko oli viinapäissään lyönyt; hän oli mennyt vaan tainnuksiin kahdesta kovasta täräyksestä, täräyksestä, jotka Jaakon nyrkki antoi, ja toisesta, jonka hän sai kovasti kaatuessaan.
Kuin viimeiset kukat olivat paikoillaan, katsahti Hanna koko laitokseen tarkastavasti ja kääntyi äkisti Jaakon puoleen: Entä se suuri, punainen ruusu? Luutnantinko ruusu? kysyi Jaakko. Nyt hän oli saava tappionsa kostetuksi. Minun, minun ruusuni! Sitä ei ole enää, se kuoli talvella. No, tottahan siitä nousee uusia vesoja? Ei, siinä ei ollut luonnollinen juuri, vastasi Jaakko mielessään ilkkuen.
Siitä oli myös hyvä tilaisuus katsella, miten mummo, Jaakon anoppi, peräakkunan edessä pellavaharjalla suki itkerehtävän pikku Miinan vaaleita hiuksia ja samalla heilutteli jalallaan kehtoa, jossa nuorin lapsi lepäsi. "Mitähän tuo tuostakin parannee", mietti Jaakko. "Kohtahan se kuitenkin on samanlaisena pörrykkänä taas.
Eikös ole, isä?" Veressäni alkanut kuohahdus asettui, kun muistin että minun äitini huonekalujen päällysvaatteessa tosiaan oli tummia ruusuja vaaleammalla pohjalla. Tuo vaihtelevampi värisovitus oli siis paremmin tyydyttänyt Jaakon kauneusaistia kuin meidän yksitoikkoinen. Ja maustahan ei pidä riidellä! Mutta vaimoni ei ottanut asiaa ollenkaan taiteen kannalta.
Poika asettuikin heti äidin tultua, sillä onhan äidillä niin paljon lempeä, hyvyyttä, rakkautta ja lahjoja antaa pienoisillensa, ett'ei maailmassa kenelläkään ole niin paljoa hyvää. Märkä räme oli paljon laskenut Jaakon ojittamisen kautta.
Korpelassa kylvetty siemen oli kyllä heti itänyt, mutta nyt vasta se orasti. Jaakon oli aina mieli halannut kirjallista tietoa, mutta jokapäiväisen elämän surut ja huolet olivat hänellä näihin aikoihin saakka olleet niin ankarat, ett'eivät hänen aineelliset varansa sitä sallineet.
Mutta kun rosvot saatiin Marttalasta kiinni, joutui hän aivan pyörälle sen asian kanssa: tuo kiinnipano oli tapahtunut Jaakon toimesta ja kautta ja se oli aivan ristiriidassa hänen ryöväyksensä kanssa, ja hän koetti saada selville sitä asiaa minkä voi, mutta turhaan. Olisiko Jaakko ollut niin halukas noita pahantekijöitä kiinni vuovaamaan, jos hän olisi ollut osallinen tuohon ryöstöyritykseen?
Ai, ai, kuinka autuas! Ei tiedä elämän taisteluista.» Sitten hän kysyi: »Joko tuo on vanha?» Kohta puolen vuoden. Tuo tuolla rannalla kyykkelehtäjä poika täyttää Jaakonpäivänä kolme vuotta. Onko sen nimi Jaakko, kun se on Jaakon päivänä syntynyt?
«Katselette oudostuen minua«, sanoi kirkkoherra nauraen, «Enkö minä saisi tulla katsomaan sanankuulioitani, vaikka korvessakin asuvat?« «Mutta käyden olette vaivannut itseänne...« sanoi Eeva. «Käyden! Käydenhän tekin tämän matkan kulette«. Ja nyt alkoi kirkkoherra puhua Jaakon kanssa vuodentulosta sekä tiedustelemaan, miten Jaakko aikaan tuli.
Hänen kasvonsa synkistyivät ja hän sanoi: "Mitä sanoit? Olenhan ihminen niinkuin muutkin" "Olethan vaan Tintta-karhu", sanoi sortajansa. "Sanotko niin, sinä mokoma karso Matti?" sanoi Jaakko ja hänen silmänsä säihkyivät. "Minä saan puhua Tintta-karhulle mitä tahdon", sanoi sortajansa ja töytäsi Jaakon eteen, pudistellen nyrkkejänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät