United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitäs te kulette? tarttui Saku ja nyt sanoi Juntus asiansa nöyrällä äänellä, anoen: Me olisimme pyytäneet, jos rouva olisi niin hyvä ja antaisi vähän köyhän apua! Köyhän apua! yritti rouva ihmettelevällä äänellä, mutta Saku ehätti riemuissaan: Kuule äiti! Menenkö minä antamaan niille? No mene nyt...! Anna niitä kasattuneita leipiä ... mutta elä anna paljon! lupasi rouva.
"Te olette joko hullu tahi kulette ja puhutte unissanne, provasti. Poika jäi nukkumaan, kun minä läksin; sen te itse tiedätte yhtä hyvästi kuin minä. Mutta tässä seisominen ei tuo poikaa takasin. Päivä on jo nousemaisillaan, siis kadonnutta etsimään kaikki". "Näön vuoksi" mumisi provasti.
»Ja te kulette näiden 'ihanteittenne' kanssa kuin kievarikyydillä jonkun tuntemattoman herran kanssa, kapsäkit samoilla kärryillä. Ja te istutte ja puhelette ilmoista ja maisemista, ja muuta yhteistä teillä ei olekkaan. Mutta matka sujuu, sillä kärryjen alla on vieterit.
«Katselette oudostuen minua«, sanoi kirkkoherra nauraen, «Enkö minä saisi tulla katsomaan sanankuulioitani, vaikka korvessakin asuvat?« «Mutta käyden olette vaivannut itseänne...« sanoi Eeva. «Käyden! Käydenhän tekin tämän matkan kulette«. Ja nyt alkoi kirkkoherra puhua Jaakon kanssa vuodentulosta sekä tiedustelemaan, miten Jaakko aikaan tuli.
Te aina kulette kirja kädessä, varmaankin Te hyvin paljo luette? kuvittelin hänen kysyvän. Kyllä. Se onkin minun ainoa hauskuuteni maailmassa. Ettekös Te lue? Hänen annoin nyt vastata jotain epäröivää, hänellä ei muka ollut kirjoja, ja sitä paitsi väsyttää se kovin. Kyllä hän halusta kuuntelee kuin toinen lukee...
Parooni sanoi: «Te sanotte totuutta hakevanne, vaan minä pelkään, että te viekkauksilla kulette«. Mutta mitä lienee Johannes tarkoittanut, kun vastasi: «Totuus, herra parooni, on aina, on ijäti sama, muuttumaton, vaikka se meille kuolevaisille näkyy muuttuvaiselta . Jokainen luulee, luulette tekin, herra parooni, löytäneenne totuuden.
Miksi te annatte meille vain vihkisormuksia, ja rahaa, ja koreita vaatteita miksemme me saa teitä itseänne, sillälailla kuin me tahdomme ja kaipaamme? Ettekö te ymmärrä että rakkaus on meille elämää, teille se on ajanviettoa. Mutta te ette ymmärrä mitään, te vaan lyötte rintoihinne ja kulette kuin puujumalat tietänne!»