Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tuo noin, katso vain, eikö ole kaunis?» »Mikä tuo suuri järvi on?» »Se on Mallasvesi. Hei kun sitä mennään! Nyt ollaan jo Kostiassa, tuossapa on Kostian silta.» »Joko teidän nälkä tulee?» kysyi matami, joka aina muisti, miten tärkeä asia ruoka oli nuorille kasvaville. »Ei vielä», sanoivat lapset.
Siellä Virui vahva vaaleen-harmaa usva, Eikä nähty rantaa, vettä, saarta. "Koetas itse löytää tietä tuolla," Virkkoi, "kukaan muu ei venheell' lähde, Jalkaisin on järvi pitkä kiertää Eikä hevoseni sulle jouda." Vanhus kuultuansa tylyn sanan Astui hiljaa rantaan, venheen työnsi Vesillen ja usvass' alkoi soutaa.
Nuo kotona oppineet olivat näet kuulleet jonkun arapialaisen kauppiaan kertovan, että Keski-Afrikassa on summattoman suuri järvi, ja tahtoivat sen vuoksi kartoillensa piirustaa Tanganjikan, Niassan ja Niilin lähde-järvet yhdeksi ainoaksi järveksi, vaikka monet monituiset matkustajat olivat näyttäneet toteen, että järviä oli ainakin kuusi, joilla jokaisella on oma erityinen nimensä.
Hän jo tulee tuolta! Taivaan tumman rannan kevät kirkastaa, Kevätpäivä kultaa pilviin hajoittaa. Räisky, talvi kylmä, hangen lumisen! Rauska, järvi jäinen, alla luistimen! Kenpä pelkäis sua, kylmä haltia. Lumen alta voipi kevät saapua. Ei nyt huolta! Hän jo tulee tuolta. Nyt me seppelöimme kevään haltian! Piiri riemuin pyörii päällä kanervan.
"Kotini oli korkealla töyräällä eräässä niemekkeessä. Yhdellä puolen niemekettä vaahtoili muuan Suomen maan isoimmista järvistä, toisella lainehti pienempi järvi, josta vesi jokea myöten virtasi juuri kotini ohitse tuohon äsken mainittuun isompaan järveen ja jonka luoteisella rannalla kohosi eräs maamme pikkukaupungeista." Näin alkoi Olli-eno kertomustansa ja huomattuaan, millä tarkkaavaisuudella me aloimme häntä kuunnella, jatkoi hän: "Isäni, pitäjän kappalainen, oli tuota vanhaa rotua, joka, vaikkapa nuoruudessansa olikin saanut taistella köyhyyden sekä kaikellaisten vastoinkäymisten kanssa, kuitenkin tahtonsa lujuudella oli päässyt tarkoitustensa perille. Muutoin oli hän luonnoltansa peräänantamatoin ja kiivas, mutta samalla rehellinen ja suora.
Pahin kohta on eräs pitkä, kapea laakso, jonka pohjassa juoksee raju virta ja ylempänä on soikea, ilkeän näköinen, ikäänkuin tulikiveltä haiseva järvi, jossa venettä ei ole saatavissa. Karja ajetaan laakson länsipuolelle ja pakoitetaan kaalaamaan vesijakson alipäästä ylitse. Niin tehtiin tälläkin kertaa.
Pitkistä ajoista saamme taas nähdä järven! Miten suloiselta se tuntuu, sen voipi aavistaa ainoastaan se, joka on kauan matkustanut järvettömiä tasangotta myöten ja hengittänyt rautatie-pölyä keuhkoihinsa. Ja mahtava on kerrassaan se näkymö, joka tämän järven rannalla aukenee matkustajan silmäin eteen. Järvi on noin penikuorman levyinen, vaikka se silmään näyttää vaan virstan tai parin levyiseltä.
Ivar nosti lakkiansa. Severin huomasi sen ja punehtui hiukan. Sillä hän oli unohtanut tämän tavan maanviljelyskoulussa. Toisella kolkkauksella hänen olisi sopinut parantaa laiminlyömisensä; mutta ei sekään taas ollut tavallista. Mari näki hänen punehtumisensa ja arvasi osaksi syyn siihen, vaan ei hän lausunut mitään. Pian aukeni heidän eteensä, aamu auringon valossa, kylä ja järvi ja kirkko.
Suurissa, synkissä korpiloissa, metsäjärvissä, vuorilla, kirkkojen ja linnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-isä Peregrina näki eräässä metsässä lauman perkeleitä, jotka huusivat: "Mitä sinä täältä haet? Tämä metsä on meidän, jossa harjottelemme pahaa tekemään!" 1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton järvi, josta kohosi linna, missä asui piruja.
Mutta kun hänkin sitten palasi kotiin, huomasin kohta, että häntä painoi taas sama raskas mieliala, joka oli häneen tullut kuusivuotiaan tyttäremme valituksen johdosta. Kysyin kuinka oli käynyt. No, valitsin paikan, sanoi hän hiukan välinpitämättömästi, hyvin kauniin, näkyy järvi, torstaiksi lupasi saada haudan valmiiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät