Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sitä välttääkseen hän oli valmis vaikka mihin. Ja kun sitte vielä ahdisti tuo ainainen alakuloisuus, jolle ei uskaltanut eikä voinut muotoa antaa, oliko ihmettä jos sellainen taakka tuntui raskaalta? Kuin umpinainen järvi, josta ei ainutkaan joki alkuansa saa, sellainen oli hänen sisimpänsä. Elämää tunki sinne niin tukahduttavan paljo, mutta mikään ei päässyt purkautumaan.
Ikävällä sen tähden odottelimmekin toista uintia puhtaammassa ja suloisemmassa Jordan'in vedessä, jonne ratsastus oli kestävä 1 1/2 tuntia. Itse Kuollut meri on syvimmällä kaikista meristä ja järvistä, kuin tunnetaan maan päällä. Genezaretin järvi on 650 jalkaa alempana Välimeren pintaa, mutta Kuollut meri 1,316 jalkaa. Sen tähden on Kuolleen meren seuduilla aina hyvin lämmin.
Kun järvi on antotuulella, niin kietoutuu suuria kaloja verkkoihin, niin suuria, ettei niiden nokka ole ollenkaan sopinut verkon silmään, vaan ne ovat myllertäneet verkon ympärilleen tai saaneet leukaviiksiinsä niin lujaan, etteivät ole itse saaneet itseään selvitellyksi irti. Se on kummallista. Sellaisesta en ole ikänä kuullut puhuttavan. Kumma ettet sinäkään jo ennen ole siitä puhunut.
Järvi oli menettänyt koko tuon omituisen jääkenttä-kauneutensa, vaan musta ja kolkko vaippa peitti sitä vieläkin, sillä virran puute oli pidättänyt sen pinnalla hauraan kohvanteen, joka kuitenkaan, veden lioittamana, tuskin pysyi koossa.
"Miltäs tuo kuva kokonaisuudessaan nyt näyttää silmissäsi?" kysyin minä pojalta. "Kauniilta." "Minä pelkään, että sinä niin vastasit sentähden, kun tiesit minun semmoista vastausta odottavan; mikä kohtaus sinusta on kaunein?" "Järvi."
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
Tyyneempänä lainehti järvi; tuulikaan ei enää varsin kovaa käynyt, kun oli päästy saarien suojaan. Vedet kantoivat äänet aina rantoihin saakka, josta taas heleänä kaikuna takaisin tulivat. Puut heiluttivat oksiaan, lehdet tärähtelivät, heinät ja kukkaiset nuokkuivat, kun he ohitse soutivat. Anna Sohvi riemastui. »Sepä vasta kaunista oli. Laulakaapas vieläkin.»
Koko tasanko, jota siellä täällä katkaisi pieni järvi, oli peitetty samettihienolla ruoholla, jonka keskessä joukoittain lehmiä, härkiä ja lampaita kulki laitumella.
Sitä minä ajattelen, että olen niin onnellinen kuin vain voin olla... Ja minä, kuinka olin minäkin onnellinen ja varma siitä, että aina tulen olemaan! Ja sinä vielä lisäsit onneani sanoessasi: Kuinka soma tämä järvi, miten kaunis se mahtaa olla kesällä! Kuinka hyvin tulen täällä viihtymään! Sinun ikkunasi ovat järvelle päin, sinä näet koko maiseman niin kauas kuin silmä kantaa.
Hän asteli reippaasti, mutta ei valinnut kulettavakseen sitä kaunista, kuun valaisemaa tietä, joka yhdellä puolellaan järvi, toisella jono lumen peittämiä kukkuloita, vei Sjövikiin, vaan pimeän metsätien, joka Inkerin torpan sivu vei metsästysmajalle. Hän oli tuskin kadonnut metsän pimeään helmaan, kun Hanna virkahti: Pekka, riennä hänen jälkeensä ja katso, minne hän menee! Ahaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät