Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Nuorempana oli Leo kuullut kerrottavan, että jäässä usein löytyy isoja halkeamia ja syvänteitä, joita ainoastaan ohut jääkuori peittää, ja jotka välttämättömästi saattavat surman suihin jokaisen, joka varomatta yrittää astumaan niiden yli. Sellaiseen halkeamaan oli, Leon luullen, Martti nyt pudonnut, ja hänen sydämensä oli surusta pakahtumallaan tämän äkkiä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi.
»Sinä tulit!» sanoi hän miltei lämpimästi, astuen rantaan. »Tulin en minä voinut olla tulematta», vastasi tyttö niin hiljaa, että se tuskin kuului toiselle rannalle. »Enkä minä sinua ajattelematta...» Joki katsoi kumpaistakin silmiin: »Kunpa minä nyt olisin jäässä!» »Etkö sinä voisi mitenkään tulla tänne hetkiseksi vain?» kysyi tyttö empien. »Sitä minäkin juuri ajattelin.
"Hajonnut laiva, jonka tuuli on ajanut tänne ja joku hyöky-laine on paiskannut rantaan. Näethän sinä ihan selvään, että me nyt olemme aivan meren vieremällä, vaikka kaikki täällä on jäässä. Kun ensiksi varmaan huomaamme, ettei Delphiini'stä enään ole mitään toivoa, saamme tarkemmin sitä tutkia."
Se oli semmoista nujakkaa ettei tyttö joutanut kovinkaan kylmettymään vaikka vaatteet olivat niin jäässä ja pullallaan kuin rumpu. Kotiin päästyä riisuttiin tytöltä heti vaatteet päältä, kuopattiin lämpimiin peittoihin sänkyyn maate ja annettiin runsaasti juoda kuumennettua maitoa. Näin hoidettuna tytölle ei tullut hikirupea koko kylmästä kylvystä.
Hei saakuri kuinka lysti on elämä! Tuoss' on sulle, Viira, ankka joulupaistiksi! Sen sain vedonlyönnillä ansainneeksi. Näes, minä sanoin että kaikki selät jouluksi jäätyyvät ja kauppias Kuivalainen pauhasi vastaan! Nyt ovat kaikki selät jäässä ja ankka pöydälläsi jouluruokana! Hei kuinka elämä on hauska! Hei! Mokomia vetoja! Vielä sekin maksu, jos olisi vedon hävittänyt!
Käyskelin kerran käärmesuota, Suo oli onneks jäässä. Astelin käärmeittenkin päälle, Onneksi näin vaan unta. Vaan Jumalan jos paistaa päivä, Käärmehet tointuu taasen, Jos uni vaihtuu valvonnaksi, Voi toki silloin, silloin! Niinkuin leivin-uuni hehkui keskikesä helteinen, Tuulenliekka häirinnyt ei rauhaa lammen pienosen.
Ei nyt sentään ollut ilma kylmempi kuin ennenkään, vaan kyllä kai syy oli kaiketi siinä, että metsä oli kaadettu. Hakatuita puita oli pitkin matkaa odottamassa kevään tulvavesiä, jotka ne uittaisi alas laksoon. Mutta ihmisetkin Morgenhaldessa olivat kuin jäätyneinä jäässä.
On talvi tullut, koht' on jäässä meri, yö saartaa, sammuu toivo viimeinen, mun talttuu tahtoni, mun viihtyy veri, jää jäljelle vain nöyryys sydämen, ja sentään mull' on luonto, mieli eri kuin ihmisillä maan tään hallaisen: heill' lemmetön kuin Lapin laajin salo, mun niinkuin korven päällä pohjanpalo.
Maa oli jäässä, vaunut tärisivät ja tärisyttivät kirstua, tuon mustan katoksen alla. Mutta hauta oli kuusenhavuilla laitettu pehmeäksi ja kauniiksi. Valkoinen kirstu laskettiin alas vihreäin oksain keskelle. Ihmiset kokoontuivat reunalle sitä katsomaan. Ja pappi luki, heitti multaa kauniin kannen päälle ja luki taas. Alma ei silmiään haudasta nostanut.
Uupuneesti hiihtävät miehet niinkuin jo olisivat viikon hiihtäneet ja toisen viikon taival vielä olisi hiihtämättä. Kaksi viikkoa ovat he jo hiihtäneet yhtä suoraa latua Lappia kohti. Parrat ovat jäässä, tukka kuurassa, hartiat valkeina. Epäselvä on ahkion latu, viiman umpeen pyryttämä, jota noudattavat. Eihän se tulekaan joen pohja, virkkaa jälkimmäinen mies raukealla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät