Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Nämät maat ovat minulle tuntemattomat, sanoi Alarik huoaisten väsymyksestä eikä nähtävästi enää jaksanut vaivata päätänsä tällä kysymyksellä. Lyydi tuskin sai salatuksi itkunsa. Kun he olivat auttaneet hänet jälleen makuulle, sanoi Alarik Olen nyt niin väsyksissä, mutta tulkaa tänne kaikki, sittenkuin olen nukkunut vähäsen. Ja nukkui samassa.
"Voi, vieläkö sinäkin, Mari, tulet minua pilkkaamaan", sanoi Jaakko itkunsa seasta, kuin oli toipunut ensi hämmästyksestään. "En minä sinua pilkkaa", sanoi Mari lempeästi. "Kaikkihan minua pilkkaavat ja kiusaavat, vieläpä pieksävätkin", sanoi Jaakko surumielin. "Niin he kyllä tekevät, sen olen nähnyt, mutta enhän minä ole koskaan sinua pilkannut, Jaakko." "Et koskaan, Mari."
Laita niin, ett'ei minun tarvitse häntä enään koskaan nähdä", sanoi hän sitten kolkosti. Murrettu, puoleton äiti lähti sen käskyn kanssa pois. Kun hän tuli Marin tykö, purskahti hän katkeraan itkuun. "Kova on isäsi, voimatoin on äitisi", sanoi hän itkunsa seasta. "Tiesinhän minä sen", sanoi Mari ja koki lohdutella murheellista äitiänsä.
Kauhea on ajatella, millä tavalla minä olen kohdellut hyväntekijääni sinussa on jalo henki, Jaakko", änkytti itkunsa seasta Mauno. Kukaan toisista ei voinut puhua paljon mitään; ainoastaan Mari voi änkyttää: "isä, isä", ja Marin äiti: "sanoinhan minä sen, Mauno, sanoinhan minä sen."
"Jaksatko sinä uskoa että Jumala on armosta anteeksi antanut sinun syntisi ja suonut sinulle armon?" kysyi äiti itkunsa seasta huolellisesti. "Minä uskon sen; mitäpä minä muuta uskoisin; onhan Hän antanut muillekin syntisille armonsa poikansa tähden, eikä minun ole mitään helpompi uskoa kun sitä, että Hän on pois pyyhkinyt minunkin syntini", sanoi sairas heikolla äänellä.
Ne hakevat sinne ja vievät väkiselläkin... Meninhän minä jo kerran Timolaan, niin isä haki ja vei väkisellä, kun olin alaikäinen, sanoi tyttö itkunsa seasta. Katsotaan kannasta rekeä, tuleeko Pekkilän läntsykkä hakemaan sinua meiltä, sanoi Mikko tulisesti silmät säihkyen.
Kummastellen ylioppilas pysähtyi ja kysyi, osoittaen tyhjää pulloa miehen jalkain juuressa: "Oletteko juovuksissa, mies?" Arvid pidätti itkunsa ja katsahti nuorukaista. Pää oikean kätensä varassa vastasi hän: "Se oli äsken täynnä; viinan olen kaatanut tähän hävityksen maahan." Suuremmalla myötätuntoisuudella kuin äsken kysyi ylioppilas taas: "Sanokaahan oletteko kipeä, niin haen teille apua."
Kallen udellessa sai Ulla itkunsa seasta vaivalla selitetyksi, että hän oli ottanut jumalanmarjat kuopasta. Kalle antoi Ullalle täydellisen synninpäästön, niinkuin ainoastaan lapset voivat antaa toisilleen. Ja Ullakin nyt näki, miten metsässä päivä paistoi kirkkaasti. Iloiten ja laulellen palasi joukko kotia. Kotona ihmeteltiin Ullaa.
Hänen itkunsa kuuluu kauas, aina Pohjolan tuville, josta emäntä viimein rientää apuun, viepi ukon kotiinsa, syöttää, juottaa, kohtelee mitä suurimmalla kunnialla, jopa viimein tarjoo hänelle oman kauniin tyttärensä, jos hän osaisi takoa Sammon Pohjolan hyväksi.
Mutta poika tukahdutti paikalla itkunsa, pidätti henkeänsä ja kuunteli sykkivin sydämmin sanoja, jotka kuolevan huulilta melkein kuulumattomina valuivat. Yht'äkkiä nousi sairas pystyyn, avasi silmänsä aivan selälleen ja katsoi poikaansa sanomattoman hellästi ja rakkaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät