Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Antti ei tahtonut virkkaa mitään, ennenkun Hannalta menisi ohi katkerin itku ja itsestään hieman lieventyisi mieli. Vaan Hanna luuli, että Antista tuntuu vaan lystiltä hänen itkunsa, koska ei hyvitykseksi virka mitään, niin hyppäsi keinutuolista seisalleen ja aikoi lähteä ulos mennäkseen navetan loukkoon itkemään, josta ei kukaan kuulisi.
Ei sekaannuta sanallakaan toistemme asioihin, vaan puhellaan muuta, mitä hyvänsä, aivan kuin vieraat ihmiset.» Forstmestarin kämmen putosi pöytään. »Minua ei sokaista loistavilla puvuilla eikä eksytetä liikuttavilla kertomuksilla!» jyrisi hänen äänensä. Esteri sai töintuskin pidätetyksi itkunsa.
Hän oli suurikasvuinen nainen, hänen piirteensä olivat karkeat, hänen ulkomuotonsa eloton ja suun ympärillä oli hänellä jotain ankaraa ja kovaa. Hän katsoi minuun, jolloin punaiset silmät ja ajettuneet luomet ilmottivat hänen itkeneen. Hänen itkunsa siis olimme yöllä kuulleet, ja sen oli hänen miehensä täytynyt arvata.
Poika waan itkeä tihisti eikä woinut mitään sanoa. "Meidän täytyy totella hänen tahtoansa kaikessa, se on paras keino. Koeta sinäkin olla kuuliainen hänelle, sillä hän on kuitenkin sinun isäsi", jatkoi ja kehotteli äiti. "Niin, mutta kun ei saa lukeakaan enään milloinkaan", sanoi poika itkunsa seasta. "Oliko sinulla taasenkin kirja?" "Oli." "Wai niin! Ilmankos isä niin wihastui.
Ja vihansa vimmassa vaipui ruhtinatar Lodoiska ruohopenkille ja alkoi tammen runkoon nojaten itkeä niin hillittömästi kuin itkee hemmoiteltu lapsi, kun ei hänen kaikkia oikkujaan täytetä. Tekikö hän sen tarkoituksella? Vai oliko hänen itkunsa luonnollinen? Siihen on vaikea vastata; mutta missä onkaan se mies, jota eivät ainakin kerran hänen elämässään kauniin naisen kyynelet olisi voittaneet?
"Ne eivät ikinä kättäsi lämmitä; ne on tulen kaikki kuluttava kieli jo aikaa nielaissut; pois paikalla lähde", hoputti Kirri. "Voi hyvä Jumala! teitä isä ja äiti, minkälaisia te olette!" sanoi Martti ja suuret vesi-karpaleet pyörähtivät hänen silmiinsä. Sitten käveli hän hitain askelin isänsä tykö, ojensi hänelle kätensä ja sanoi itkunsa seasta: "Hyvästi isä!"
Mummo purskahti waltawaan itkuun. Ne lienewät olleet kiitoksen kyyneleitä ja tuskinpa yksikään kiitos koskaan on paremmin sydämestä lähtenyt kuin tämä. Mummo oli oppinut wähään tyytymään ja wähästä woi hän olla kiitollinen. "En minä ole eläissäni näin suurta rakkauden osoitusta wierailta ihmisiltä osakseni saanut", sai hän itkunsa seasta sanotuksi.
Seuraus oli se, että minä join waan, ja jota enemmän hän sätti ja halweksi minua sitä enemmän nauroin minä katkeroita nauraja hänen kiukkuisen itkunsa sekaan, ja sitä tein niinkuin ainakin taistelossa woittanut, sanoen samassa hänelle: itse sen niin olet laittanut. Kaikki ihmiset säälitteliwät ja surkutteliwat minua.
Kowat owat tuskat pojallanne." Emme yksikään läsnä=olewista woineet pidättää kyyneleitämme, emmekä mitään sanoa, sillä sydämemme oli pakahtua kauheasta surusta ja säälistä, niin kowasti otti se meihin; ainoastaan äiti woi itkunsa seasta sanoa: "Woi raukkaani."
Liisa yltyi yhä enemmän itkemään. Hän voihki aivan kuin tuskissa. »Selitä nyt minulle, mitä se on oikeastaan.» »Oi, en voi, en, en!» »Elsaako sitten odotat? Hän näkyykin tulevan juuri. Hänellekö haluat sanoa?» Liisa heitti itkunsa, pyyhki silmiään kulkiessaan huoneessa edestakaisin. Hän ei tiennyt mitä nyt oli tehtävä. Hän oli tehnyt jo liikaa. Säikäyttänyt Viion lesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät