Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ja painaen otsansa käsiinsä hän tunsi silmäinsä täyttyvän kyyneleistä, ja hänen itkunsa oli suloinen. Kun hän jälleen kohotti päänsä, oli tuo ihana päivän nousu jo ohitse. Hän tunsi jo itsekin tyyntyneensä, hieman väsyneensä, aivan kuin jäähtyneensä.
Dominique kumartui eteenpäin, tarttui häneen ja nosti hänet huoneeseen. Nyt pääsi hänen liikutuksensa valloilleen ja hän alkoi nyyhkyttää suonenvetoisesti, mutta ajateltuaan, että hänen itkunsa voitaisiin kuulla, hillitsi hän itsensä. »Vartioidaanko sinua?» kysyi hän hiljaa. Dominique oli yhä sanatonna hämmästyksestä; hän nyökäytti vain päätään ja viittasi ovelle.
Mutta sillävälin istui Eevi yksin puutarhassa. Hän oli tapansa mukaan paennut tänne saadakseen täällä rauhassa ikäväänsä itkeä. Sitä olikin hän tehnyt koko sydämestänsä, kunnes viimein äkkiä keskeytti itkunsa ja jäi kuuntelemaan.
Kun Lauri havaitsi pii'an ja lesken silmien olevan vesissä, käveli hän tytön ohitse ja nykäsi häntä hihasta mennessään. Tyttö ymmärsi nykääsemisen ja lähti jälkeen. "Mikä sinua vaivaa?" kysyi Lauri, kun olivat tulleet kahden kesken. "Emäntä on kuollut", sanoi tyttö itkunsa seasta. "Eikö muuta? Se ei ollut mikään odottamaton asia", sanoi Lauri yhtäkaikkisesti.
Astuen emännän luokse koetti hän tätä lohduttaa sillä, ettei *tämä asia* nyt niin suuri ole, että sitä niin kovasti tarvitsisi surra, ettei hän kirjoita talon kaikkia lehmiäkään, ei molempia hevosia, vaan koettaa menetellä niin sopivaisuuden mukaan kuin suinkin mahdollista. Lapset pelkäsivät Grönbergiä ja huusivat yhä kovemmin. Emäntä alkoi itkunsa seasta puhua.
Toiset kokivat häntä lohduttaa minkä voivat ja pyysivät, ett'ei hän olisi millänsäkään noin mitättömistä puheista ja parjauksista, sillä jokainen muka hyvin kyllä tiesi miten asiat oikeastaan olivat. "En minä hänen pilkkansa tähden itke, mutta minun on niin paha tahi hyvä mieleni; en minä itsekään oikeen tiedä mitenkä se on", sanoi Elsa itkunsa seasta.
Sinun käy huonosti kanssani. Sitä sinulta toivonkin. Eihän minussa elättäjätänne, sinun ja lapsen. Elätän itse. Vaan mitä isäsi ja emosi? Ei Kauko ennen sitä kysynyt, kun tahtoi kenen ottaa. Et tahdo, kun kysyt. Tyttö kääntyi mennäkseen, itkunsa niellen. Maltahan. Hylkäsikö sinut joku? Etkö saanut, lapsi, ketä halusit? En ole konsa ketänä muuta halunnut kuin sinua.
Minä taistelin ja kiljuin vimmoissani, mutta raivotar kiihoitti päälleni kummituksia, tulta-oksentavia lohikärmeitä, ja he tahtoivat mun surmata. Sillon heräsin toki. Nyt olen valveillani ja muistan, että olen hänestä viipynyt kauvan pois, minä armoton. Vaiti! Minä kuulen hänen itkunsa. Hst! Hän vartoo minua hämärän ikävyydessä akkunalla ja itkee, kurja poikainen, Mariamne, tule, riennä!
Häntä koetettiin lohduttaa selittämällä, että ei emännällä ole paha olla, vaan Elsa itkunsa seasta väitti toisin. Eilen kun koulussa oli ilmoitettu täksi päiväksi lupa, niin olivat muutamat tytöt tienneet, että lupa on sen vuoksi, kun on koululla köyhäin huutokauppa, ja muutamat tytöt olivat kertoneet millaista se on.
Itkunsa seasta valitti silloin myrtynyt poika: »Niin kuin ensin käsketään sanomaan aa ja sittä ii... Enkä sano iitä!» itkeä pillitteli hän lopuksi. Se uppiniskaisuus nosti isän luontoa. Poika siis ei tottele häntä, kirkkoneuvoston jäsentä! Hän tarttui sen tukkaan ja vannoi: »Vain et sie sano iitä kun mie käsken»! Mutta silloin nousi Manassen luonto.
Päivän Sana
Muut Etsivät